— Kaikki on reilassa, ole huoletta, vastasi emäntä.
Samassa ajoivat vieraat pihalle. Isäntä ja Mauno-setä riensivät hatutta päin heitä vastaanottamaan ja pojat menivät hevosia riisumaan ja kapineita korjaamaan.
Sillä aikaa kun isäntä oli pihalla vieraita vastaanottamassa, sanoi
Holttolan kirkonmies tuvassa olijoille:
— Pankaa nutut päällenne. Näyttää niin rumalta, kun esivaltoja mennään tervehtämään paitahihasillaan. Mennä vuonna kun oltiin Montolassa kylänluvuilla, rovasti sanoi: "Voi kun nuo talonpojat ovat tyhmät, kun eivät sen vertaa osaa kunnioittaa herrasväkeä, että panisivat vaatteet yllensä."
Heti hevosten pihalle pysähdettyä riensi lukkari edellä ja koulumestari perässä tupaan.
— Hyvää iltaa, hyvää iltaa! sanoi lukkari kiireesti. Emäntä, emäntä, viinaa, viinaa, sukkelaan, sukkelaan, ennen kuin rovasti ehtii tulla tupaan!
Emäntä kaasi ikkunalla olevasta putelista viklakinttupulliin, jonka lukkari loikkasi sukkelaan suuhunsa. Koulumestari sai toisen ryypyn. Samassa tuli rovasti tupaan suuressa karhunnahkaturkissaan ja karvanahkaisissa saappaissaan, pitkävarsinen, hopeahelainen merivahapiippu kädessä ja matkalaukku kaulassa.
— Hyvää iltaa, hyvää iltaa! toivotti rovasti, johon miehet kumartaen ja naiset niiaten vastasivat:
— Jumala antakoon!
Heti riensivät talon tyttäret riisumaan vieraita: vyöt aukaistiin, turkit heitettiin päältä ja pantiin naulaan. Sitten kukin ikänsä jälkeen tervehti vieraita: ensin rovastia, sitten kanttoria ja viimeksi koulumestaria. Kättä antaessaan miehet kumarsivat ja likistäessään naiset niiasivat.