— Suur kiitosta! eihän hyvä pahaa tehne, vastasi rovasti ottaen ryypyn. Koulumestari ja lukkari saivat myöskin ryypyn.
Sillä aikaa kun emäntä laitteli kahvikuppeja pöytään, kyseli rovasti yhtä ja toista kyläläisten elosta ja työtoimista sekä kertoeli mitä uutta suureen maailmaan kuuluu ja kuinka "kaseteissa seisoo kirjoitettuna".
Kahvia juodessa istui rovasti pöydänpäässä, lukkari ja koulumestari pöydän takana ja Holttolan kirkonmies pöytärahilla.
— No, herra rovasti, enkö minä totta puhunut, kun sanoin että Niemelässä saamme sulaa kermaa kahvin sekaan. Useammassa paikassa on tuotu kerman asemasta kupilla jäätynyttä maitoa, jota on veitsellä lohkottu ja lusikalla mätetty kahvikuppiin, sanoi koulumestari.
— Enhän minä tuota ihmetellytkään, että koulumestari meidän seurakunnan niin tarkoin tuntee, jotta joka talon tavatkin tietää, virkkoi rovasti vastaukseksi ladaten vaakunaa piippuunsa, johon talontytär Anni toi tulen päretikussa.
Kahvia juodessaan puhalteli rovasti komeita savuja pitkävartisesta piipustaan kahvikuppiin, joka höyrysi niin kuin palava suo. Savu levesi yli koko tuvan, ensin alemma ja sittemmin ylemmä, levittäen hyvää hajua ympäri tupaa. Kun vieraat olivat juoneet kaksi kuppia kahvia, kehotti isäntä heitä laittamaan vielä puolikuppiset, jota pyyntöä toiset noudattivat mutta rovasti sanoi:
— Kiitoksia tarjouksesta! En minä pruukaa semmoista.
Iltahämärissä sytytti isäntä kolme talikynttilää, kaksi pöydänpäähän ja kolmannen pöydänlatvalle, sekä päre pantiin pihtiin palamaan.
— Nyt olisi sauna valmis, jos herrat suvaitsisivat lähteä kylpemään, virkkoi isäntä kylänlukuherroille.
— En minä pruukaa kylpeä, jos korkeintaan kerran kuukaudessa, enkä siis nyt halua mennä saunaan, sanoi rovasti. Mutta kyllä kanttori ja koulumestari rakastavat repsua vaikka joka ilta.