— Lähdetään häntä sitten, sanoi koulumestari ja meni lukkarin kanssa kammariin vaatteitaan heittämään. Talon tyttäret riisuivat vieraat ja antoivat heille uudet ihokiskoiset tuohitohvelit jalkaan saunaan. Holttola heitti vävyineen päällysvaatteet tuvan ovensuun nurkassa ja menivät hekin saunaan. Emäntä puuhaili sillä aikaa illallista ja vei viinaputelin kammarin pöydälle, mutta rovasti pistäysi kammariin ja pisti putelin kaappiin, istui vähän aikaa siellä ja puheli emännän kanssa.
Rovastin kammarissa ollessa alkoivat tuvassa olijat katsella hänen vaatteitaan.
— Ei maar tuollaisessa turkissa vilustakaan, sanoi Mauno-setä katsellessaan rovastin turkkia. Tuon kun vielä kieraisee vyöllä kiinni, niin vaikka nukkukoonkin rekeen tulisella pakkasella, ei ole vilusta pelkoa.
— Entäs sitten nuo karvasaappaat, ne kun mies vetäisee jalkaansa, niin ei palella, vaikka olisi koko yön nuotanvedossa, virkkoi ukko-Lauri saappaita katsellessaan.
— Äläs kun minäkin heitä katselen, puheli Korrosen ukko ottaen saappaat. Nämähän ovat oikeat kapineet ja ne on tehty pappilan suuren koiran Voudin nahkasta. Suutari-Mikko kuului näitä mestaroineen koko viikkokauden joulun alla. Hyvät ovatkin lapikkaat!
Saunasta tullessaan kun koulumestari ja lukkari tuvan ikkunasta huomasivat, ettei rovasti ollut tuvassa, he pistäysivät tupaan.
— Emäntä, emäntä, nyt pitäisi saada "poslipainu", missä viinaputeli on? kysäisi lukkari.
— Emäntä näkyi menneen rovastin kanssa kammariin ja vei viinaputelin sinne, vastasi Mauno-setä.
— Voi tämä sen visakinttu, mitä teki, virkkoi koulumestari ja meni lukkarin kanssa kammariin.
Vähän ajan kuluttua meni isäntäkin kammariin, otti putelin kaapista ja tarjosi ensin rovastille, sitten koulumestarille ja lukkarille "saunasta tultua". Rovasti kiitti tarjouksesta, vaan toiset luikauttivat ryypyt makeaan suuhunsa.