Vierasten saunasta päästyä meni talonväki kylpemään, ensin miehet ja sitten naiset. Sekä aikaihmiset samoin kuin lapsetkin panivat puhtaat vaatteet yllensä.
Kylvyn perästä laitettiin lukuherroille illallinen kammariin. Emäntä levitti puhtaan liinan pöydälle ja toi uudella tiheävanteisella katajaisella kapalla nuorta maitoa, kahdenlaista, ohraista ja rukiista leipää, kahdenlaisia piirakoita, voita ja voissa keitettyjä ahvenia. Isäntä otti tuvan uunista lammaskäpälän ja kantoi sen pöytään savivadissa. Tytöt toivat puulautaset ja kirkastetut puukkoveitset. Kylän lukuherrat ynnä Holttolan kirkonmies kävivät illallispöytään, vaan talonisäntä meni muun rahvaan kanssa tupaan syömään kehottaen lähtiessään vieraita ottamaan ruokaa, mitä pöydässä oli, eikä katsomaan vähyyttä.
— Eihän iltasen äijyydestä (paljoudesta) kunhan vaan millä nukkuu.
Näkyypä tässä olevan ruokaa yltäkylläisesti, vastasi rovasti.
Kirkonmies toimitti isännän virkaa: antoi ruokaryypyt ja leikkasi leipää kannikasta. Sitten hän ryyppäsi itse, niisti näpillään kynttilän ja kehotti toisia vieraita ottamaan ruokaa pyytäen anteeksi, ettei talonpoikaisessa talossa ole pöytäveitsiä ja haarukoita, vaan täytyy käyttää viisihaaraisia kahveleita.
— Sehän vankin onkin, sanoi koulumestari. Kun sillä koppaisee, niin ei palanen suinkaan pöydän alle putoa.
— Niin minäkin luulen, sanoi kirkonmies. Kyllähän herrat suittavat monessakin asiassa olla talonpoikia veiterämmät, vaan eivät he osaa hyppysiään käyttää niin kuin talonpojat. Siksi aina, kun joku talonpoika kuolee, niin viepi hän hautaan hyppysissään kolme kappaletta: kynttiläsakset, kahvelin ja nenäliinan.
— Nyt vasta minä oivallan tuon arvoituksen: "Talonpojat maahan nakkaa, herrat taskuhunsa pakkaa", virkkoi koulumestari.
Vähän aikaa syötyä sanoi lukkari:
— Kirkonmies, silakka tahtoo uida!
Kirkonmies kaasi silakkaryypyn, jonka toiset ottivat hyvällä halulla, mutta rovasti ei ottanut, kiitti vain.