— Taitaisi tässä kammarissa olla hyvä maata, jos ei vain olisi turkkilaisia (luteita), virkkoi rovasti.
— Kyllähän täällä niitä ennen on ollut, vaan minä korvensin kuumalla vedellä joka paikan ihan tarkkaan ja toin uudet oljet sänkyyn. En luulisi täällä enää olevan yhtään elävää, vastasi emäntä.
— Eivät ne vähällä kuole, sanoi rovasti. Ehkä on parasta minun käydä tupaan makaamaan. Anna vain, lautamies, poikien vetää reki tupaan ja tuoda puhtaita olkia siihen, niin minä käyn rekeen makaamaan.
— Hyvä on, vastasi isäntä ja meni käskyä täyttämään. Reki vedettiin tupaan ja rekeen hajotettiin suuri kupo rukiinolkia, levitettiin vaippa olkien päälle ja pantiin palttinainen hursti (lakana) vaipan päälle. Toinen vaippa varustettiin peitteeksi. Kun kaikki oli saatu reilaan, tuli isäntä kammariin ja sanoi:
— Herra rovasti, nyt on vuode valmis. Perhe jo on käynyt levolle, jos suvaitsette lähteä makaamaan.
Rovasti läksi isännän kanssa, pisti lähtiessään toisten huomaamatta jotain povelleen ja sanoi lähtiessään:
— Hyvää yötä!
— Hyvää yötä herra rovastillekin! vastasivat toiset.
Koulumestarille ja lukkarille tehtiin tila kammarin sänkyyn.
Kirkonmies jäi vähäksi aikaa vielä heidän keralleen juttelemaan.