— Kah, mihinkäs viinaputeli on pöydältä joutunut? kysyi lukkari.
— Ehkäpä isäntä vei sen tupaan, vastasi kirkonmies.
— Voi sen tervakenkä; mistä nyt uniryypyt saamme? pakisi koulumestari.
Samassa tuli kammariin isäntä, jolta hänen appensa kysyi:
— Mihin sinä viinaputelin korjasit?
— Täällähän se minua myöten pitäisi olla, vastasi isäntä.
Hiukan aikaa mietittyänsä sanoi isäntä jälleen:
— Antakaapas olla. Kun täältä menimme tupaan, niin rovasti otti jotain poveltaan ja pisti rekeen päänsä pohjiin. Eiköhän se vain liene ollutkin viinapottu?
— Ai tämä sen möhömaha, mitä teki. Mutta kyllä minä hänelle näytän, että petturi petetään, ja jok ei ryyppää, se on syypää, hän, huusi lukkari kiivastuneena ja viimeiset sanat laulaen.
— Jos suvaitsette, niin minä käyn aitasta toista noutamassa, onhan talossa viinaa, sanoi isäntä.