— Suur on kulkku lukkarilla, kyllä se vetää, ilvensi koulumestari.
Sitten lukkari kaasi toisen ryypyn, antoi sen koulumestarille ja sanoi:
— Juopas, juopas, juomaratti, huuhtelepas huules, Matti!
— Niin, monta sinne on mennyt, harvoin takaisin tullut, vastasi koulumestari.
— Eikös rovasti kuullut, kun sinä viinaputelin otit? kysyi koulumestari.
— Eikä kuullut, vastasi lukkari. Hän makasi kuin hako eikä olisi tainnut havahtua, vaikka minä olisin häneltä kerinny puolet hivuksia, niin kuin muinen Ammonin kuningas teki Taavetin lähettiläille.
Nyt täytti koulumestari ryypyn, kohotti sen ja sanoi:
— Saas tästä, Saparo-Pekka, Kekka-Heikin kannusesta. — Lukkaria kutsuttiin Saparo-Pekaksi, kun hän oli kotoisin Saparon eli Soperon kylästä. Koulumestaria taas haukuttiin Kekka-Heikiksi, kun hän käveli pää kekassa, pystyssä. — Sitten hän antoi toisen ryypyn lukkarille, joka ryypätessään sanoi:
— Kyllä muistan murrin virret, kissan kirjavan sanaset.
Kun muutamia ryyppyjä oli naukittu, kysyi koulumestari: