— Ei kuullut hän eikä muut, vastasi koulumestari. Käydään veikkonen makaamaan, minulla on pää kuin Haminan kaupunki.
— Niin on minullakin, veikkonen, myödytti lukkari.
Sillä puhein molemmat riisuivat ja kävivät makaamaan.
Seuraavana aamuna tuli lautamies kammariin ja sanoi:
— Hyvää huomenta, hyvät herrat. Kahvi olisi valmis ja odottaa jo pöydällä. Tehkää hyvin ja tulkaa juomaan! Rovasti odottaa jo teitä.
— Jumala antakoon, vastasi koulumestari. Tullaan, tullaan kun joudutaan.
— Minun päätäni pakottaa niin kovasti, etten voi paikaltani hievahtaa, ennen kuin saan aamuryypyn. Ole hyvä, lautamies, ja tuo meille tilkka viinaa tänne, rukoili lukkari.
Lautamies meni ja palasi vähän ajan kuluttua tuoden taskulasissa viinaa, josta antoi kaksi ryyppyä kumpaisellekin miehelle ja vei pullon mennessään.
Lukkari ja koulumestari menivät tupaan, jossa rovasti jo istui pöydän päässä kahvikupin ääressä. Hyvän huomenen sanottuaan he istuivat pöytään.
Kun kahvi oli juotu, rovasti otti viinaputelin reestä, laski sen pöydälle ja sanoi: