— Joka säästää saatuansa, sillä on ottaa tarvittaissa. Minä korjasin illalla viinaputelin tallelle ajatellen: "Aamu on iltaa viisaampi." Nyt tästä saadaan aamuryypyt.
Isäntä otti putelin ja kaasi ryyppylasiin, mutta putelista ei herahtanut tippaakaan. Hän katsahti rovastiin ja sanoi:
— Mutta hyvä rovasti, tyhjähän tämä puteli on, eihän tässä ole tilkkaakaan viinaa.
— Mitä lempoa se on, sanoi rovasti. Olisikohan viina vuotanut yöllä rekeen! Hän kävi tutkimaan, olisivatko oljet märkänä ja haisivatko ne viinalle. Kun ei mitään merkkiä viinan vuotamisesta huomattu, rovasti sanoi:
— Rekeen viina ei ole vuotanut, vaan tässä on, näen mä, käynyt kämpään käsi.
— Varmaan on herra rovasti mahtanut yön pitkin ryyppiä viinan, koska pottu oli illalla melkein täysi, virkkoi lukkari ja nauraa virnisteli. Kaikki tuvassa olijat rehahtivat nauramaan, mutta rovasti sanoi vakavasti:
— Tämä menee jo liika pitkälle. Kyllä minä arvaan, mihin viina on mennyt; vaan oli miten tahansa, meidän miesten suussa se on ja siksi ei nyt isäntä saa meille antaa tilkkaakaan viinaa, ennen kuin päivällispöydässä ruokaryypyt.
Sitten menivät lukuherrat kammariin, jossa rovasti torui lukkaria ja koulumestaria aika lailla. Sillä aikaa korjattiin vuoteet ja siivottiin tupa. Ihmiset pesivät itsensä ja pukaisivat pyhävaatteisiin.
Vähän ajan perästä meni emäntä kammariin ja sanoi:
— Jos herrat suvaitsevat, niin minä keitän murkinaksi puolikypsiä munia.