— Tehkää niin, virkkoi rovasti.
— Mutta minä en enää muista, miten niitä keitetään, vaikka pappilan rouva tuonnoin minulle neuvoi, sanoi emäntä.
— Pane munat kiehuvaan veteen ja lue kolme kertaa isämeitä, ota sitten munat padasta ja tuo pöytään, neuvoi lukkari.
— Jumalan nimeä ei saa turhaan lausua, virkkoi rovasti. Tee muuten niin kuin kanttori käski, vaan isämeitää älä lue, mutta lue yhdestä aikain kolmeensataan asti.
Emäntä kiitti neuvosta ja teki niin kuin rovasti käski. Murkina laitettiin lukuherroille kammariin, vaan talonväki vieraineen söi tuvassa.
— Onhan tuo niin outoa käydä suuruksetta syömään. Saanko luvan tarjota ruokaryyppyjä? kysyi isäntä.
— Ei pisaraakaan, vastasi rovasti kuivasti.
Kun perhe oli tuvassa syönyt ja ruoka korjattu, Mauno-setä ripisteli kuusenhavuja ympäri tuvan lattiaa. Lukkari kantoi kirjalaukun kammarista tupaan ja asetti kirkonkirjat pöydälle. Lukuväkeä alkoi vähitellen keräytyä lukupaikkaan. Toiset ajoivat hevosilla reet täynnä väkeä, toiset astuivat jalkasin. Poikavekarat hiihtivät suksilla läpi metsien. Kaikki olivat pyhävaatteissaan. Koiria keräytyi iso joukko Niemelän pihalle. Niistä toiset kävivät rekiin makaamaan vaan toiset juoksentelivat ympäri kartanoita ja taloja.
— Onko se totta, että teidän Musti voittaa meidän Merkin? kysyi
Harjulan Pekka Mäkelän Martilta.
— Totta on, vastasi Martti. Sen näin omin silmin viime syksynä.