Sitten rovasti kastoi lapsen ja antoi nimen Paavo; Tommo maksoi ristintärahan.
Tultua papin edestä perälle tupaa sanoi mieskummi Tommolle:
— Siinä on nyt sinun Paulovitsis, Paavoksipa se muuttuikin! Jos minä olisin pahempi mies, niin manuuttaisin sinut käräjään, ja sinä saisit nähdä mitä maksaa haukkua esivallan edessä ihmisiä.
— En veikkonen minä tiennyt, ettet sinä tänä päivänä ole Halon
Tokko, niin kuin sinä ennen olet ollut, vastasi Tommo.
— Mutta valehtelithan sinä senkin, että teidän Pekko on Venäjällä rahdissa, vaikka hän kuuluu olevankin viinaa kaupalla. Jos minä senkin asian kaipaisin rovastille, niin pian aikaa kutsuttaisiin sinut papin tutkintoon pappilaan, virkkoi Tokko vihaisesti.
— Älä veikkonen kaipaa, minä annan sinulle hyvät parkkikiskoiset tuohitohvelit, rukoili Tommo. Kun minä tiesin rovastin olevan viinankauppiaille ja juomareille vihaisen, niin en tohtinut sanoa totuutta vaan pistin hätävalheen. Mitä taas haukkumiseen tulee, niin en sitä tehnyt tahallani, vaan se meni vahingossa, totutusta tavasta, niin kuin me keskenämme olemme tottuneet.
— No, tohvelit kun antanet, niin olkoon kaipaamatta, sanoi Tokko leppyneenä.
— Annan kyllä, ole huoletta, ja vielä ryypyt saat päälliseksi, lupasi Tommo.
— Vieläkös täällä olisi mitä kiireellisiä toimituksia? kysyi rovasti.
— Lempiäisen Pulikka on kovasti kipeänä ja halajaa pappia ripittämään, ilmoitti Sutelan Matti.