— Tepäs olette kummallisia ihmisiä, kun kaikkia haukutte, torui rovasti. Mistä minä tiedän kuka se pulikka on, kun ette oikealla nimellä ketään nimitä. Tuollainen tapa haukkua ihmisiä ei ole ainoastaan iljettävä ja moitittava, vaan se myös osoittaa häijyä sydäntä lähimmäisen hyvää nimeä ja mainetta vastaan.
— Sen miehen nimi, joka pappia halajaa, on Juhana Lempiäinen Lempiälästä, vastasi kylänvanhin. Mitä muutoin haukkumanimiin tulee, niin se useimmiten on vanhempain syy, kun he alkavat joko leikillään taikka pilan vuoksi vain kutsua lapsiaan eriskummallisilla nimillä. Sitä myöten naapurit ja muutkin alkavat heitä kutsua, ja niin saatu haukkumanimi pysyy sitten heidän koko ikänsä.
— Voi kurjia vanhempia, jotka niin tekevät! He eivät muista, että Vapahtaja on sanonut: "Heidän enkelinsä näkevät aina minun isäni kasvot, kuin on taivaassa". Sen tähden ei heitä saa pahentaa tavalla eikä toisella. Muistakaa se, että joka yhden näistä pienimmistä pahentaa, parempi hänen olisi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen, lausui rovasti pontevasti.
Kylänluvut
Sisältö: Rukoukset. Niemeläisten luku. Lahtelaisten luku. Levakko mies. Sutelaisten luku. Laiska Olli. Niemelän Kaisan ja Lippolan Juhanan keskustelu. Joutoherrat. Lasten ulkoluku. Aikaihmisten ulkoluku ja kristillisyyden käsitys. Luvun arvostelu. Lukusten päätös.
— Kylänvanhin saa sanoa kinkeriväelle, että tulevat tupaan, niin aloitetaan toimitus, käski rovasti. Kylänvanhin teki kuten käskettiin. Sillä aikaa oli pari koiraa omin lupinsa pistäytynyt tupaan ja ne talon isäntä ajoi ulos. Rahvas tuli tupaan ja asettui seisomaan: naiset ovensuun puolelle ja miehet peräpuolelle, lapset keskilattialle.
— Aukaiskaa reppana, ettei tulisi liian vari! käski kanttori. Mauno-setä aukaisi reppanan ja otti lattialta pudonneen hatun ja sovitti sen uunin patsaassa olevaan naulaan.
Rovasti nousi seisomaan pöydänpäähän. Lukkari ja koulumestari tekivät samoin ja edellinen sanoi:
— Veisataan virrestä satayhdeksän kolme viimeistä värssyä. Sitten hän rykäisi pari kertaa "rikkaan yskää" ja alkoi veisata.
— Kuinka sen virren numero olikaan? Kun kanttori sanoi, en yhtään hoksannut, kysyi Lahtelan Liisa Niemelän Mari-tädiltä.