Lautamies luki kanttorin edessä ja Kaisa luki rovastin edessä. Kun
Kaisa oli lopettanut lukunsa, sanoi rovasti:
— Katrinan on tultava tänä keväänä rippiskouluun.
Kun isännän joukko oli luetettu, luki sitten Yrjön joukko. Sitten seurasi Mauno-setä, sen jälkeen ukko-Lauri, joka ei sanonut näkevänsä lukea. Viimeksi luki Mari-ämmän joukko. Rovasti kiitti Niemeläisten lukua sanoen että siitä olisi muidenkin otettava esimerkkiä, mitä ahkeruus ja rakkaus Sanan viljelemiseen myötänsä tuo. Aikaihmisistä oppivat lapset ja sikäli sitten toinen toisestaan lukutaidon. Missä talossa eivät aikaihmiset taida lukea, siinä eivät voi lapsetkaan oppia. Siksi tulee vanhempain näyttää tässäkin asiassa hyvää esimerkkiä lapsilleen. Ja esimerkki vaikuttaa enemmän kuin opetus.
— Sitten seuraa Niemelän kylästä Lahtelan talo. Poika Juhana tulee minun luokseni ja aikaihmiset isännästä alkain menevät kanttorin eteen lukemaan, määräsi rovasti.
Juhana tuli ja alkoi tavata:
— A sanoo a, ällä, alasti.
— Ei se ole oikein, katsopas tarkemmin, virkkoi rovasti.
— A sanoo a, ällä, alati.
— Ei ole niinkään, huomautti rovasti.
— A sanoo a, ällä, alla.