Liiemman väen hälvettyä tarjosi talon isäntä rovastille viinaryyppyä, jota hän ei ottanut, kiitti vain tarjouksesta ja lojahti pitkälleen pöydänpään penkille selkäänsä oikaisemaan. Lukkari ja koulumestari menivät kammariin jossa heille annettiin ryypyt.
— Tämä olikin hyvään tarpeeseen, virkkoi kanttori ryypättyään.
— Niin oli minustakin kuin rasvaa rattaille, todisti koulumestari.
Alkoikin jo kupariseppä päätä takoa koputella.
Ryypättyään menivät koulumestari ja lukkari tupaan, jossa he korjasivat kirkonkirjat laukkuun.
Talonmiehet kantoivat tupasesta suuren pöydän tupaan ja asettivat sen toisen pöydän päähän. Naiset kantoivat ruokaa pöytään. Kylänlukuherroille oli kanttorin neuvon mukaan keitetty madesoppaa, vaan talonpojille oli keitoksena liharokka. Lampaan- ja sianlihaa oli paistina lukuherroille. Muulle rahvaalle annettiin rokassa kiehunutta lihaa.
Kun ruoka oli pöydässä, käski isäntä vieraat ruualle.
Rovasti istausi yksinään pöydän päähän, kanttori ja koulumestari kävivät pöydän taakse sarvenelle. Holttolan kirkonmies, kylänvanhin ja talonisäntä istuivat toisen sarvenen kohdalle. Alapuolelle pöytää kävivät Niemelän miehiset kestivieraat. — Kylänlukuaikana pidettiin tavallisesti kevätkestit. Toiseen pöytään kävivät kinkerikunnan kaikki isännät, jotka talon isännän pyynnöstä olivat jääneet päivälliselle lukutaloon.
Kun kaikki olivat asettuneet paikoillensa, rovasti sanoi:
— Nyt saavat talonisännät toimittaa ruokasiunauksen; meidän luvut ja laulut olette te kyllä kuulleet.
Talon isäntä rykäisi ensin ja luki ruokaluvut. Kylänvanhin lauloi ruokavärssyn.