HAGAR (kohoaa). Sinä…?!
TOINEN VAIMO. Minä, tyttöseni. — Ei ole hän koskaan minua kädestä ottanut, ei koskaan sanoin sydäntänsä ilmaissut. Ja kuitenkin vielä nytkin minun sieluni syttyy, ja minun nuoruuteni sanaton rakkaus on vielä viimeisessä henkäyksessä väikkyvä minun huulillani.
HAGAR (kirkastuen). Silloin ei kuolemakaan…! (Äänettömyys.) Kun ainoastaan Elieser…
(Jefta ja muut tulevat majasta.)
HAGAR. Ah!
JEFTA. Hagar — lapseni!
HAGAR (rientää vastaan). Isäni!
JEFTA. Kuule minua, lapseni! Ja kuulkaa minua te Israelin miehet ja naiset! — Olette tänäpänä nähneet sankarin horjuvan kuin lapsen —
ENSIM. MIZPAN MIES. Älä puhu syntiä, Jefta!
JEFTA. Vaikea on minun koettelemukseni ollut. Näin kapinoitsin minä sydämessäni: halvan paimenenkin suku jatkuu, pitääkö Jeftan nimen hävitä Israelin sukuperinnöstä iankaikkisesti? Ei Jehova, tahdon elää jälkeläisissäni!