HAGAR. Vapaasti ja riemullisella sydämellä olen minä päätökseni tehnyt.
(Polvistuu.) Siunatkaa minua!
JEFTA (kohottaa hänet ylös ja syleilee itkien). Lapseni … lapseni…
ENSIM. MIZPAN MIES. Vieläkin sanon: käy Mizpaan, Jefta!
ENSIM. VAIMO. Niin, käy Jefta!
HAGAR (yhä intomielisemmin). Oi, miksi kiusaatte, ystävät, minun isääni!
Iloisella mielellä ovat tuhannet käyneet Israelin tähden kuolemaan.
Miksi ette soisi minulle tätä riemullista osaa?
JEFTA (siunaten). Ole siunattu, lapseni, ettäs ymmärsit Israelin onnen perustuksen. (Syvä äänettömyys.) — Totta, niin kaadun minä tänäpänä kuin kanto, josta ei vesaa nouse —
MUUT. Oo Jefta! — Ylen ankaraa on tämä!
JEFTA. — Mutta minun sieluni iloitsee, että minä kuitenkin sain kerran iskeä Israelin puolesta, ja että minun tyttäreni nimi on elävä heidän huulillansa! — Israel ylinnä!
HILKIA (kyynelsilmin). Israel ylinnä, Jefta! Ei sammu sinun sukusi, eikä sammu minun, niin kauan kuin tämä sana pysyy Israelissa pyhänä. — Israel ylinnä!
MUUT. Israel ylinnä! Israel ylinnä!