(Elieser on tullut toisten huomaamatta.)
HAGAR. Elieser…?!
ELIESER (lähenee). Kurjasti tein minä —
HAGAR. Oi, isä! Hän oli … katso isä … hetken murhettansa lauhduttamassa…
ELIESER. Älä lievitä minun tekoani, Hagar! — Kuule siis Jefta, ja kuulkaa te muut —
HAGAR. Ei ei, ystävät, hän hourii surussansa! (Tarttuu ehkäisten Elieserin käsivarteen. Hiljaisesti.) Elieser! Vapaaehtoisesti olen minä päättänyt käydä uhrialttarille Israelin pelastuksen tähden, ja meidän sydämemme ovat löytäneet levon. Jos sinun sydämesi, Elieser, voi yhtyä meihin, niin älä kerro enempää, vaan kiitä Jehovan armoa!
ELIESER (katselee häntä hetken syvästi liikutettuna). Voitko siis,
Hagar, antaa minulle kaikki anteeksi?
HAGAR. Ah!
(Ojentaa kätensä, mutta vaipuu voimattomana Saran olkapäätä vasten.)
ELIESER. Hagar…?