TYTÖT. Hagar, Hagar!
HAGAR. Oi! Ilosta raukesi minun sydämeni. (Ojentaa molemmat kätensä.)
Elieser, Elieser!
ELIESER. Hagar! Nyt minäkin tunnen sen rakkauden, joka silloin kimalsi sinun kyyneltesi läpi!
HAGAR. Ah, Elieser… Elieser (Päästää hänen kätensä.) Oi, että kaiken piti näin päättyä!
SARA (kuiskaten). Katsokaa, mikä valaistus hänen kasvoillansa!
HAGAR. Keveällä sydämellä annan minä nyt kaikki: iloisen kevääni — kesän vilpoiset illat — vuorten tuulet — kukkien tuoksun — kaikki, kaikki. Ihanaksi jää minulle tämä laakso — ihaniksi iltaruskon kultaamat kylät vuorten rinteillä — ihaniksi Israelin sankarit ja nuorukaiset — ihanaksi rakkaus, jonka riemua ja tuskaa jo povessani tunsin… — (Vaikenee liikutettuna.) Isä, armas isäni! Yksi pyyntö minulla kuitenkin olisi…
JEFTA. Sano, tyttäreni!
HAGAR. Salli, rakas isä, minun elää vielä kaksi viikkoa — kaksi viikkoa itkeäkseni minun nuoruuttani tuttavieni tyttöjen kanssa…
TYTÖT (itkien). Oi Hagar, Hagar!
(Äänettömyys.)