Loppulause ei saa olla pitkä. Joskus riittää lause tai pari, onpa toisinaan niinkin, ettei erikoista loppulausetta kaivata ensinkään, se vaan tuntuisi liialliselta, etsityltä. Loppulauseen, milloin semmoinen on, tulee koskea koko esitystä eikä ainoastaan sen osaa ja siirtymisen käsittelystä loppulauseeseen tulee tapahtua luontevasti.

Ainekeräys- ja jäsennysnäyte.

[Huomattakoon että tämä on järjestetty ainekeräysnäyte. Ensimäisessä eli varsinaisessa ainekeräyksessä eivät tietysti ryhmät eikä eri ryhmien ainekset ole vielä oikeassa järjestyksessä, jopa saattaa jossakin ryhmässä olla aineksia, jotka tarkemmin ajateltua kuuluvatkin toiseen ryhmään.]

Kirje Äidille [katso ed.)

Johdanto. 1. Lupaus. 2. Kauvan kirjoittamatta. 3. Anteeksi. 4. Äidin huolehtivaisuus.

Käsittely. I. Palveluspaikka. 1. Herra. a) Hänen kohtelunsa. b) Hänen virkatoimensa. 2. Rouva. a) Hänen toimekkuntensa. b) Nimismiehen rouva. c) Meidän rouva. 3. Palvelustoverit. a) Niiden luku ja tehtävät. b) Keskinäinen sopu. c) »Promeneeraaja». II. Huvipuolia. 1. Museot. a) Äiti varmaan hämmästyisi. b) Valaskala, Joonas. 2. Teaatteri. a) Mitä näytetään. b) »Meijän puolen puhheen tyylii». 3. Jäällä. a) Kelkkamäki. b) Vanha tuttavuus. aa) Tanun nykyinen asema. bb) Seurustelumme. III. Varjopuolia. 1. Silmät auki. 2. Mäkelän Tiina. 3. Itsestä kaikki riippuu. IV. Valopuolia. 1. Kansanopistokurssit. a) Luennot. b) Keskustelut. c) Laulu. d) Innostus. 2. Palvelijatarkurssit. 3. Tasa-arvoisuus. a) »Piika» ja »piika.» b) Mitä oppineet sanovat. c) Vaikutus. Loppulause, 1. Viihdyn. 2. Äidin varoitus. 3. Terveiset. 4. Muistelen teitä. 5. Odotan kirjettä.

Otsake.

Tärkeätä on löytää esitykselle sopiva otsake (rubriikki). Otsakkeen merkitys on näet niin suuri, että se usein määrää tuleeko kirjoitus tahi teos luetuksi vaiko ei. Esim. sanomalehtikirjoitusten, väreinkin uutisten kohtalo: lainataanko niitä useampiin lehtiin vaiko ei ja luetaanko niitä ollenkaan, riippuu usein kokonaan otsakkeesta.

Esimerkki. Kun kirjoittaja tekee kyhäyksen laivojen rappeutumisesta, niiden pelastusneuvojen puutteellisuudesta eli siis niiden epäluotettavuudesta merellä, voipi hän käyttää otsakkeena: »Uiskentelevia ruumisarkkuja». Se varmaan kiinnittää lukijan huomiota siinä määrin, että hän suurimmassa kiireessäkin tahtoo kirjoituksen sisällystä vilkaista.

Otsakkeen valinnassa on pidettävä päämääränä että se on lyhyt, sattuva ja asiallinen, esityksen ydintä ilmaiseva sekä lukijan huomiota kiinnittävä. Vielä on muistettava että yksinkertainen ja vaatimaton otsake, jos se vaan vastaa tarkoitustaan, on aina paras ja miellyttävin esityksen kaunistus, ja ettei liiotetuilla otsakkeilla sovi antaa kyhäykselle suurempaa merkitystä kuin sisällys ansaitsee.