2. Saman sanan toistaminen antaa sopivasti käytettynä esitykselle painokkuutta.
Esimerkkejä. Paljon on tämä kansa kestänyt, se on kestänyt korpiemme jäykän vastuksen, kestänyt hallan turmat, kestänyt sodan turmat ja nälkäkuoleman tuskat, vaan ei ole sortunut. — Siinä, missä äsken vallitsi ikuinen yö, helotti nyt päivän hopeaterä; missä äsken kaikkeuden usvat vyöryivät, siihen nyt maa muotoutui; missä äsken kuolema vallitsi, siinä nyt elon suoni voimakkaasti löi. Käy kanssani, mies, käy! Tule, lapseni, tule!
3. Kiihtymiseksi eli yltymiseksi (klimax) sanotaan vaikutuksen asteettaista kartuttamista kohoamalla pienemmästä kuvasta suurempaan.
Esimerkki. Se vasta ääntä! Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot ja vyörykkeenä vierii laaksohon. (Runeberg).
4. Laimenemiseksi eli alenemiseksi (antiklimax) nimitetään vaikutuksen lisäämistä alenemalla asteettain suuremmasta pienempään.
Esimerkki. Jumala siunatkoon kallista synnyinmaatamme, hän siunatkoon hallitsijaamme ja hänen neuvonantajiansa, kaikkia virka- ja palvelusmiehiä, opettajia ja kasvattajia, hän siunatkoon meitä itsekutakin!
5. Vertauksellinen sanankäyttö on jonkun käsitteen kuvaannollinen eli vertauksellinen esitys.
Esimerkkejä. Kultainen päivänkehrä, päivän hopeaterä (aurinko), silmäin pohjaton meri (sielukkuus), elämän myrskyt (vastoinkäymiset), elon ilta (vanhuus), kalman kammio (hauta), idän irju (itäinen viima).
6. Sananpartta käytetään jonkun ajatuksen lyhyenä, sattuvana ilmaisijana ja varmentajana.
Esimerkkejä. Kukapa meistä välittäisi: »ei sääsken ääni taivaaseen kuulu». — Hän on poissa, hän ei enää koskaan palaja keskuuteemme: »tulee mies merentakainen, ei tule turpehen alainen». — Naisten puoleen meidän on tässä asiassa käännyttävä, sillä: »karjassa talon juuri, emännässä karjan juuri».