7. Huudahdusta käytetään huomion kiinnittämiseksi johonkin erityiseen kohtaan.
Esimerkki. Katsokaa: päivä helottaa! Kuulkaa: aalto vapaana soittaa keväistä säveltään!
8. Kysymyksellä tahdotaan kiinnittää huomio sisällykseen ja antaa sille painokkuutta.
Esimerkki. »Kussa olit sinä silloin, kun minä maan perustin? Tiedätkö, ken on sen kulmakivet laskenut? Kuka on sulkenut meren ovinensa? Kuka sanonut aalloille: tähän asti ei etemmä? Tiedätkö ken on sateen isä? Ken on synnyttänyt kastepisaraiset? Kuka pitkäisen leimaukset lähettänyt?» (Job).
9. Olennoimisella eli personoimisella halutaan antaa esitykselle elävyyttä, kuvaamalla eloton esine eläväksi olennoksi.
Esimerkkejä. Mies makasi, vaate valvoi (nukkui koiranunta). — Miekka siihen vastaeli: »miks en söisi mielelläni, söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi?» (Kalevala).
10. Äänen mukailua (onomatopoeesia) käytetään kuvaamaan alkuperäisiä luonnonääniä.
Esimerkki. Sen käsissä nurkat vonkuu, hongat voihkaa, aallot pauhaten roiskuvat kallioita vasten, rannan kaislikko kimakasti viheltää ja venhe jysähdellen lyö vanhan natisevan laiturin kylkeen.
11. Nykyistä aikaa käyttämällä menneen ajan sijasta tapahtuma ikäänkuin siirretään lähemmäksi ja tehdään siten taitavammaksi.
Esimerkki. Korpraali kertoo: »Silloin hurraahuuto kaikuu. Keisari tulee, ratsastaen uljaalla, valkoisella oriilla. 'Starova rebjataa', huutaa hän armeijalle.» (»Saimaan rannalla»).