II.
Alustavia töitä.
Esitysten laatu.
Kirjalliset esitykset ovat hyvin erilaisia. Janamme ne sisällykseensä nähden kolmeen pääryhmään: kertomuksiin, kuvauksiin ja tutkisteluihin.
Kertomus esittää yhtäjaksoisesti tapauksia ja vaiheita elämästä. Kun se kertoo jonkun henkilön elämänvaiheita, sanotaan sitä elämäkerraksi (biografiaksi).
Kuvaus luo eteemme jonkun rajoitetun katseltavan: esineen, eläimen, kasvin, seudun, kylän, kaupungin, ilmiön y.m. Kun kuvaus esittää jonkun henkilön luonnetta ja sisäisten ominaisuuksien kehitystä, saa se luonnekuvan (karakteristiikin) nimen.
Tutkistelma nimensä mukaisesti tutkii ja selvittelee asioita ja olosuhteita, niiden syitä ja seurauksia, sisäistä yhteyttä j.n.e. Tähän osastoon kuuluvat m.m. tieteelliset teokset.
Likimainkaan kaikki esitykset eivät ole puhtaasti yhtä lajia, vaan useinkin eri lajien rinnakkain esiintymistä. Niinpä monesti yhtyy kertomus ja tutkistelma, kertomus ja luonnekuva. Samoin voipi samasta aineesta tehdä useampia eriluontoisia esityksiä. Niinpä jostakin henkilöstä, esim. Snellmanista, joko elämäkerran, luonnekuvan tahi tutkistelman, riippuen siitä käsitteleekö esitys hänen elämänvaiheitaan (elämäkerta), hänen luonteensa ominaisuuksia (luonnekuva) tahi hänen vaikutustaan aikansa oloihin (tutkistelma). Samoin voi jostakin esineestä, esim. vaatteista, tehdä kertomuksen niiden historiasta ja kehityksestä, kuvauksen eri kansojen ja eri aikakausien puvuista sekä kolmanneksi tutkistelman vaatteista terveyden, kauneuden, kestävyyden y.m. kannalta katsottuna.
Aiheen valitseminen ja rajoittaminen.
Kirjallisten esitysten aiheet voivat joko olla ennakolta määrätyitä tahi jää niiden valitseminen kirjoittajan vapaaseen valtaan. Aihetta valitessa on huomioon otettava kirjoittajan tiedot ja kehityskanta. On valittava semmoinen aihe, jonka kirjoittaja voi hyvästi esittää. Niinpä ei alottelijan sovi heti ryhtyä omintakeisia kirjoituksia laatimaan, vaan on hänelle erittäin kehittävänä alkuasteena ennen kirjoitettujen kyhäelmien mukaileminen. Saavutettuaan siinä jonkunlaisen kätevyyden hän siirtyy pienempiin, selväpiirteisiin omintakeisiin aineisiin, ensin kertomukseen, joka on itsenäisten esitysten helpoin laji, sekä siitä vähitellen kuvauksiin ja tutkistelmiin, jotka vaativat suurempaa taitoa. Tässä, niinkuin kaikessa muussakin, on »tyvestä puuhun noustava», jos mieli koskaan mitään kunnollista aikaan saada.