Kun aihe on määrätty, on ensi tehtävä sen tarkastaminen ja rajoittaminen. On tarkoin punnittava mitä se sisältää, muuten saattaa heti alussa syntyä väärinkäsitys aiheen tarkoituksen suhteen tai eksymme pintapuolisuuteen ja ydin jää löytämättä. Monet aiheet sitä paitsi sisältävät useampia suunnan mahdollisuuksia. Niistä on aina yksi valittava ja sille asetettava varma, määrätty päämaali.
Ainesten kerääminen.
Ainesten laatu. Kun talonrakentaja on määrännyt rakennuksen tarkoituksen ja laatinut suunnitelmansa, on hänen ryhtyminen rakennusaineita hankkimaan. Samoin on kirjoittajan, aiheensa valittua ja rajoitettua, ruvettava esityksensä aineksia kokoamaan. Sitä nimitämme ainesten keräämiseksi.
Ensi tehtävä on selvitellä millaisia aineksia kysymyksessä oleva esitys vaatii, sillä ainekset ovat aina etsittävät tehtävän laadun mukaan. Kertomuksen aineksia kerätessä on huomioon otettava: aika ja paikka, henkilöt, toiminnan alku, jatkuminen ja loppu, syyt ja seuraukset. Elämäkerrassa taas: henkilö, syntyminen, aika, paikka, vanhemmat, kasvatus, kehitys, toiminta, kuolema ja elämäntyön tulos. Kuvauksessa tarkataan kuvattavan aiheen ori puolia: muotoa, sisäisiä ominaisuuksia, kokonaisvaikutusta y.m., aina aiheen laadun mukaan. Luonnekuvauksessa kiinnitetään huomio henkilön lahjoihin ja luontaisiin taipumuksiin, kasvatuksen vaikutukseen ja sisäisten ominaisuuksien kehitykseen, niiden ilmenemiseen toiminnassa ja niiden vaikutukseen kuvattavan henkilön ympäristössä. Tntkistetmassa selvitellään asian tai tapahtuman alkuaiheita, olojen syitä, vaikutuksia ja seurauksia, niiden oikeellisuutta, väitteitten ja päätelmäin pätevyyttä y.m.
Keräämistapa. Ajatellessamme ja selvitellessämme aihetta, johtuu aineksia mieleemme, mutta muistimme ei jaksa niitä säilyttää, sitä vähemmän kokonaisuudeksi järjestää. Siksi ne ovat kokoon kerättävät ja muistiin merkittävät.
Keräys toimitetaan paperille. Siihen merkitsemme kaikki, mitä asiasta tiedämme ja muistamme. Elleivät näin saadut ainekset riitä, ryhdymme lisäaineksia hankkimaan. Niitä saamme kirjoista, joissa muistamme käsiteltävästä aineesta jotakin puhutun. Onpa usein tarpeen varta vasten hankkia asiaa koskevia teoksia. Toiseksi kyselemme muiden asiantuntijain tietoja ja neuvoja. Varsin hyödyllistä on tutustua aivan vastakkaisiin, jopa nurinkurisiinkin mielipiteisiin. Ne vaan valaisevat asiaa sekä selventävät ja varmentavat kirjoittajan omaa kantaa. Kolmanneksi on usein tarpeen lyhtyä asiaa persoonallisesti tutkimaan ja tekemään havainnolta päästäksemme täyteen selvyyteen hämäristä ja epäilyksen alaisista kohdista. Niinpä täytyy kirjailijain joskus uhrata kokonaisia vuosia jonkun aineen lähempään tutkimiseen, jopa tehdä sitä varten varsinaisia tutkimusmatkoja.
Ainesten paperille merkitseminen toimitetaan lyhyesti, ainoasti muutamalla sanalla, juuri siksi että asia siitä mieleen palautuu. [Katso erästä myöhempää kappaletta »Ainekeräys- ja jäsennysnäyte».] Niinkuin kivet, hirret, sammaleet y.m. vedetään rakennuspaikalla eri läjiin, samoin erilaatuiset kirjoitusainekset merkitään eri liuskoille tahi eri ryhmiin samalle paperille. Niin tehden on niitä järjestämään ruvetessa helppo käsitellä.
Paperille merkitään kaikki asiaa koskevat seikat. Niinpä mieleen johtuvat onnistuneet lauseet ja sattuvat käänteet, sillä ne eivät tavallisesti kirjoittaessa enää uudelleen mieleen palaudu, mikä tietenkin on esitykselle vahingoksi.
Ainesten kerääminen on erinomaisen tärkeä tehtävä, se kun on koko esityksen perus. Siksi se on erityisellä huolella toimitettava, saadaksemme esityksen niin asialliseksi ja sisällysrikkaaksi kuin suinkin. On muistettava, että kun huolellinen ainesten keräys on suoritettu, on suurin työ tehty.
Vanhaan aikaan käytettiin ainesten keräämisessä n.s. kriiaa. Se oli 8-osainen aineslista, jonka kuhunkin osaan etsittiin tarvittavat ainekset. Nykyään ei enää kriiaa semmoisenaan käytetä, vaan kirjoittaja kokoaa aineksia niin moneen ryhmään, kuin tarve kulloinkin vaatii.