DELILA (nyyhkyttää yhä rajummin).
SIMSON. Sinä kyselet salaisuutta, ja itse sinä olet ihmeellisin salaisuus. — Puhu minulle, Delila!
DELILA (kuin edellä). Sanoja, sanoja on sankarin rakkaus…
SIMSON (torjuen). Sanoja!!
DELILA. Hän visusti salaa sen, jota paitsi minun sieluni nääntyy…
SIMSON. Sinä saatat minut epätoivoon! Enkö minä juuri —
DELILA. Minun sieluni nääntyy … minun sieluni nääntyy.
(Vaipuu taas itkuun, Simsonin katsellessa neuvottomana.)
SIMSON (lähenee). Delila! En voi minä nähdä sinun itkevän…
DELILA (väistää). Älä koske minuun! — Minun sieluni nääntyy.