DELILA (salaperäisesti). Katso — minä olin olevinani niinkuin sinun äitisi — nuori ja väkevä — mutta minä olin, niinkuin sinun äitisikin — hedelmätön…
SIMSON. Ah, Delila! Kerro, kerro!
DELILA. Ja minä läksin niinkuin sinun äitisi toivioretkelle, ja minäkin näin enkelin… Mutta kun minä onneni huumauksessa tahdoin tehdä lupauksen, niin minä jouduin hämilleni enkä tietänyt mitä lupaisin. — Juuri silloin sinä herätit minut…
SIMSON. Jospa minä olisin aavistanut — — Jatka, Delila, unelmasi loppuun, ja kerro sitten minulle lupauksesi!
DELILA (kuin ankarasti miettien). En saa minä unelmastani enää kiinni!… Mitä minä lupaisinkaan?… Suurta ja korkeata…?
SIMSON (kuin leikiten). Jospa minä voisin sinua auttaa?
DELILA. Simson!! (Hyväillen). Kuinka sinä olet hyvä, Simson! — Sano, mitä minä lupaisin!
SIMSON. Mitä toivot sinä pojasta? — Sen mukaan on lupaus.
DELILA. Ah! (Hilliytyen) Tietysti, tietysti. Mitäkö minä hänestä toivon?
Suurta, väkevää sankaria, sellaista kuin — etkö arvaa, Simson…?
SIMSON (Hymyillen). Kuinka minä voisin sinun sydämesi arvata!