DELILA (rupeaa äkkiä värisemään).
SIMSON. Mitä?! — Sinä itket!
DELILA. Minäkö…?
(Hänen poskilleen vierivät kyyneleet. Syvä äänettömyys.)
SIMSON. Sano se minulle, Delila! — Delila… Delila…
DELILA (Ei vastaa, ainoastaan värisee ankarasti liikutettuna. Hetken päästä hän pudistautuu, kuin lumouksesta vapautuakseen).
SIMSON. Delila?!
DELILA (jonka silmiin on syttynyt väkevä välke). Onnellinen … onnellinen olen minä… Ja kuitenkin…
SIMSON. Mitä kuitenkin…?
DELILA. Onnellinen minä olen! Ja kuitenkin: miksi ei minun onneni ole täysi? Miksi meidän välillämme pitää oleman se kuin siinä on…?