VANKIEN PÄÄMIES (joka on sillävälin tullut). Nyt luvalla sanoen…
ÄITI. Herra minun isäini jumala siunatkoon sinua sadankertaisesti sen laupeuden tähden, jota olet minulle osottanut!
PÄÄMIES. Jaa jaa, siunaus on aina hyvä, muoriseni, erittäinkin tässä toimessa…
ÄITI (viittaa häntä luokseen etualalle ja puhuu hiljaisella äänellä).
Katso, vaikea on hänen olonsa täällä… Sinä ymmärrät, minun herrani.
(Laskee hänen käteensä muutamia kultarahoja). Koeta huojentaa hänen
elämäänsä niin paljon kuin voit…
(Kääntyy menemään.)
PÄÄMIES (hämmästyneenä rahoja katsellen). Oo! Näillä sitä jo paljon huojentaa! (Kumartelee). Minä kiitän sinua, jalo äiti! Suokoot jumalat sinulle onnellisen matkan! (Kumartelee yhä Simsonin äidille, joka kääntyy vielä kerran ja katsoo siunaten poikaansa. Katselee sitten riemuissaan rahoja.) Olipas tämä juttujen juttu! Jaa-a, hyvää sydäntä ei voi kullallakaan palkita, tottapas oli se sana!
(Vilkasee hätäisesti ympärilleen ja piilottaa rahat taskuunsa.
Rientää Simsonin luo.)
No niin, Simson! Jo onkin aika lähteä illastamaan. Katsellaanhan, katsellaanhan mitä meillä on… No, on sinulla, ystäväiseni, jalo äiti; kerrassa, kerrassa kunnon äiti… Kerrassa, kerrassa…
(Menevät. Mylly on hetkisen tyhjänä.)
(Kaksi hunnutettua naista tulee tietä myöten.)