ADULLA (kohottaa huntunsa). Nyt olemme perillä. Tämä on mylly.
DELILA. Onko kaikki niinkuin olla pitää?
ADULLA. On. He ovat jo viedyt.
DELILA (kohottaa varovasti huntuaan, katselee). Ah! Kamala no tämä paikka! — Tuollako he nyt ovat?
ADULLA. Siellä. Se on vankihuone.
DELILA. Kamala on tämä paikka! (Levottomasti). Ja tien varrella on tämä…
ADULLA. Täällä olen minä vartioitseva, ruhtinattareni. Ei voi kenkään lähetä minun tietämättäni.
DELILA. Miksi minun pitää liikkua niinkuin varkaan! — (Käy levottomaksi). Tuostako hän tulee?
ADULLA. Siitä.
DELILA. Ah, se pelottava lähenee. (Äänettömyys. Päättävästi.) Käy toimeen.