SIMSON (polkee raivoisana jalkaansa). Rakastin! Iankaikkinen valhe on nainen! Rakastin! Eikö hän sitä sanaa opi jo äitinsä kohdussa? Eikö hän jo imeväisestä pyörittele silmiänsä, ja itke, ja naura, ja hymyile, ja huokaile? Mutta sydämessänsä hän vihaa miestä! — Halveksin! Halveksin! Halveksin!
DELILA. Totta puhut sinä, Simson. Ja väärin, väärin puhut sinä Simson! — Katso… Ei, et ymmärrä sinä minua kuitenkaan, vaikka kuinka selittäisin… En tahtonut minä sinun tuomiotasi — en silmiesi valoa — vasta tänään minä —
SIMSON (hurjana). Niin! Vasta tänään nainen havahtuu! Vasta rauniot edessänsä hän sopertelee: en minä mitään pahaa tarkottanut! — Halveksin! Iankaikkisesti halveksin! —
(Pitkä äänettömyys.)
DELILA. Totta puhut sinä Simson… Ja väärin, väärin puhut sinä Simson … iankaikkisesti väärin! Kokematon olin minä, kun minä sinut näin, ja pettäjän tehtävä annettiin minulle. Oi, raskaan rikoksen tein minä tietämättäni, tahtomattani. Mutta — kuule Simson — minä tahdon myöskin rikokseni sovittaa!
SIMSON (ivaten). Kyynelillä?! — Turhaan vuotavat ne sovitusvirrat — minä olen sokea!
(Kääntyy katkerana poispäin.)
DELILA (säihkyen). Mutta minä olen näkevä! — (Lähenee). Simson! Silmiesi valon riisti minun tekoni — tästä päivästä elämäni loppuun minä tahdon olla sinun silmäsi! Kättesi voiman riisti se; mutta minä, nuori ja väkevä, olen oleva sinun kätesi! Vankilaan syöksi se sinut; mutta, kuule, vielä tänä yönä minä olen sinut täältä tempaava! (Lankeaa maahan hänen eteensä). Simson! Unhota mitä minä olen rikkonut. Sillä minä olen sinua rakastanut, ja sen yön jälkeen on minun rakkauteni sinuun muuttunut tuleksi, jota ei mikään voi sammuttaa!
SIMSON (kamalan vihan kuohuttamana). Sinä yönä sinä teit naisesta porton minun silmissäni, ja rakkaudesta myrkyn, jonka nimi on petos! Sinä yönä sinä revit minun sydämeeni haavan, jota ei itse Jehovan kämmen voisi sulkea siihen saakka, kunnes se vuotaa viimeisen pisaransa!
DELILA. Totta: ei Jehova, ei ihmiset, ei jumalat, ainoastaan minun rakkauteni tuli! (Rukoillen). Kaikki hylkään minä: hovin, ruhtinaat ja kuninkaat, kansani ja jumalani — ainoastaan pakene minun kanssani. Kuule Simson! Kaikki olen minä ajatellut. Minulla on huvimaja kaukana Seetrivuorilla, salainen huvimaja lammaslaumoinensa, josta ei kukaan tiedä. Minulla on satuloidut ratsut, jotka levottomina odottavat. Tule! Ennenkuin aamu sarastaa, me olemme siellä, ja minä olen sinun orjattaresi elämäni loppuun saakka!