SIMSON. En!
DELILA. Ah Simson, kuinka sinä olet kova! — Kuule minua! Minulla on kalamaja kaukana meren saarella, jonne ei yhdenkään pyyntömiehen venhe eksy, ihana maja, tuulilta ja myrskyiltä suojattu. Kaikki olen minä valmistanut ja minun orjani odottavat meitä venheessä. Tule, eikä ole Filistean tai Israelin korva meistä sen enempää kuuleva!
SIMSON. En!
DELILA (yhä kiihkeämmin rukoillen). Sinun täytyy, Simson! Minä en voi elää ilman sinua, etkä sinä ilman minua! Sinä yönä meidän kohtalomme juoksivat yhteen niinkuin kahden vuorivirran vedet syöksyvät toisiinsa eikä taida kenkään niitä erottaa. — Kuule! Paetkaamme meren yli. Kuule minua! Satamassa on haaksi valmiina, ja jokainen haaksimies odottaa paikallansa. Sinä hetkenä, jolloin meidän jalkamme siihen astuvat, nousevat airot ja purjeet kohoavat, eikä ole yksikään Filistean haaksi meitä saavuttava! — Lähtekäämme!
SIMSON. En! Iankaikkisesti sovittamaton on rakkauden petos!
DELILA (tarttuu hänen vaatteisiinsa). Ei! Minä sovitan! Minä tahdon sovittaa! Minä tahdon rakastaa — vapaasti — vilpittömästi —
SIMSON (riuhtoo itseään irti). Älä koske minuun!
DELILA (tarttuu yhä lujemmin). En päästä! — Minä tahdon sinut! Sinä olet minun! — Kuuletko: elämässä ja kuolemassa!
SIMSON (Työntää hänet rajusti lattialle kahleitten kalistessa). Kirottu!
Iankaikkisesti kirottu! (Peräytyy raivona, jyskyttäen päätään seinään).
Ovi! Ovi! Pois! Pois! Ovi! Ovi! Ovi!
(Lyyhistyy seinäviereen.)