Kun jälleen kohotin päätäni, ihmettelin, että oli aikainen aamu. Kastetta oli vielä ruohossa eikä aurinko ollut korkealla. Olin luullut, että hyvinkin monta tuntia oli kulunut siitä kuin saavuin luolaan, oleskeluuni siellä ja vaivaloiseen pakooni sieltä, mutta todellisuudessa en ollut voinut viipyä enempää kuin kaksi tuntia. Oli vielä aamu, raikas, suloinen, jollaista tapaa vain ylätasangolla. Tuossa oli laakea, tuoksuvaa heinää ja sananjalkoja kasvava laakso, tuolla näkyi virta kimmeltäen kiertelevän ja tuossa alla oli järvi, vielä ympäröivien vuorenhuippujen varjoamana.

Mikä ihana maa, maa, jossa tahtoisi rakentaa ja asua, jossa tahtoisi nähdä rattoisia koteja, iloisia lapsia ja satoisia hedelmätarhoja. Ja äkkiä minulle selvisi, että nyt, nyt vasta olin pelastunut raakalaisten käsistä.

Kuluneitten päivien taakka putosi hartioiltani. Olin jälleen nuori, voimakas ja iloinen. Takanani oli musta yö ja sen synkät salaisuudet, edessäni oli oma maani, sillä tämä tunturijärvi ja nuo sananjalkaryhmät saattoivat yhtä hyvin kuulua Skotlantiin. Veri lauloi suonissani ilosta nähdessäni edessäni aamun kauneuden. Muistin jälleen, että en vielä ollut täyttänyt kahtakymmentä ikävuottani.

Ensimmäinen tehtäväni oli polvistua raikkaassa ruohossa ja kiittää Luojaa, joka todella oli osoittanut minulle »hyvyyttään elävitten maassa».

Hetken kuluttua menin ylätasangon reunalle. Siellä alhaalla, missä tie pistääntyi esiin metsiköstä, oli Henriquesin ruumis hiekalla, ja kaksi miestä, jotka juuri olivat hypänneet ratsailta, seisoivat ja katselivat sitä miettivin ilmein. Huudahdin kovasti, sillä tunsin miehet. He olivat Aitken ja koulumestari Wardlaw.

XXII.

SUURI VAARA, JONKA ONNELLISESTI VÄLTÄMME.

Minun täytyy nyt vielä tarttua muutamiin lankoihin, jotka aikaisemmin olen jättänyt kesken. Kuten jo olen sanonut, ei tarkoitukseni ole ollut kirjoittaa suuren kapinan historiaa. Etevämmät miehet kuin minä ovat jo sen tehneet, ne miehet, jotka johtivat kokonaisuutta ja joilla oli sekä teoreettisia että käytännöllisiä tietoja — minähän olin vain kokematon poika, jota kohtalo oli suosinut, niin että hän sai seurata asiaa sen alkujuurista saakka. Jos taitaisin, niin tahtoisin kernaasti runoilla eepoksen Tasangosta ja Vuoristosta, laulaa kuinka tasanko kohtasi vuoriston täysin valveilla, kuinka äly voitti lukumäärän ja kuinka suuret tykit alkoivat heti soida, missä hyvänsä alkuasukasjoukot vain yrittivät murtautua läpi. Mutta luulen, että siitä tulisi sankariton runoelma. Laputan jälkeen ei ollut olemassa mitään johtajaa. Sissisota jatkui kuukausia ja sen jälkeen seurasi kostotoimenpiteitä, jolloin heimopäällikkö toisensa jälkeen pakotettiin antautumaan ja saatettiin oikeuden eteen. Sitten tuli yleinen armahdus ja uusi lehti kääntyi. Afrikan valkoihoiset hengittivät jälleen vapaasti ja saatiin aikaa tehdä eräitä vakavia huomioita.

Itse asiassa olen hyvin iloinen, ettei velvollisuutenani ole kirjoittaa mitään historiaa. Romantiikka kuoli »Johanneksen Perijän» kanssa ja ristiretki muuttui jokapäiväiseksi kapinaksi. Laputa olisi hoitanut kaiken niin kokonaan toisin, jos hän olisi elänyt: saatan kuvitella kuinka nerokkaita ja aavistamattomia suunnitelmia hän koetti toteuttaa ja kuinka hän olisi johtanut taistelut laaksoista ja tiheiköistä ylätasangolle kyliin ja kaupunkeihin. Inkulun saadessa elää olisimme saaneet käydä epätasaista taistelua, mutta Inkulun kuollessa laski vaakakuppi raskaasti meidän eduksemme. Jätän marssien ja sodankäynnin kuvauksen muille ja kiiruhdan täyttämään aukkopaikat omien kohtaloideni historiassa.

Arcoll oli saanut sanomani Umvelosista Colinin mukana, tai oikeammin paperilapun otti vastaan Wardlaw ja lähetti sen edelleen vuoristolinnoitukseen, jonne Arcoll oli siirtynyt. Kohta jälkeenpäin hän sai Henriquesin tiedonannon, jonka toi eräs hänen palveluksessaan oleva shangaani. Sen täytyi olla lähetetty aikaisemmin kuin portugalilainen tuli Rooirandiin, mikä osoittaa, että hän oli kätkenyt miehiään puodin läheisyyteen, ja että oli onni päästessäni pakoon Umvelosista. Jos Henriquesin tiedonanto olisi tullut yksinään, olisi Arcoll pitänyt sitä varmasti ansana, mutta sen yhtäpitäväisyys minun tietojeni kanssa hämmästytti häntä ja teki vaikutuksensa. Hän alkoi ymmärtää portugalilaisen petollisuuden, mutta mitä tiedonantoon tulee, ei hänellä ollut halua menetellä sen mukaan, koska se oli vastoin hänen omia aikeitaan. Hän tiesi, että Laputa ennen tai myöhemmin pyrkisi Vuoristoon ja hän oli katsonut viisaimmaksi odottaa vihollista siellä. Tosin tuli tähän lisäksi kysymys minun hengestäni. Olihan täysi syy epäillä, että olin mitä suurimmassa vaarassa ja Arcoll tunsi eräänlaista vastuunalaisuutta minun kohtalostani. Mutta niillä harvoilla miehillä, jotka hänellä siihen aikaan oli käytettävänään, hän ei mitenkään voinut toivoa voittavansa koko kafferiarmeijaa, mutta oli olemassa mahdollisuus pelastaa minut rohkealla tempulla. Henriques oli kertonut valasta ja sanonut, että Laputa ratsastaisi joukkojensa keskipisteessä. Nyt saattaisi pienikin mutta edullisesti Dupree Driftin luo sijoittunut joukko aiheuttaa sekamelskaa kafferijoukoissa ja kivääritulen suojassa minä voisin uida joen yli ja yhtyä ystäviini. Ja luottaen valan kestävyyteen nämä taitavat ratsumiehet voisivat helposti päästä pakoon vangiksi joutumatta. Tässä tarkoituksessa Arcoll kokosi vapaaehtoisensa ja lähetti erään kaffereistaan ilmoittamaan minulle mitä oli tekeillä. Itse hän asettui yrityksen johtoon ja lukija tietää jo kuinka se onnistui, mutta huolimatta Laputan joukoissa aikaansaadusta sekaannuksesta, josta oli seurauksena, että jälkijoukko pakotettiin lähtemään Letaban pohjoista rantaa vievää tietä, ei minusta voitu löytää jälkeäkään. Arcoll tutki joen rannat ja tuli siihen paikkaan, missä vanha Käärmeen Vartija lepäsi kuolleena. Hän ei voinut uskoa muuta kuin että minut oli surmattu jo ennen marssin alkua, ja kafferikin, joka olisi voinut antaa oikeita tietoja, oli epäjärjestykseen joutuneen armeijan kanssa kulkeutunut jokea ylöspäin. Senvuoksi Arcoll miehineen ratsasti mahdollisimman nopeasti takaisin vuorille Main Driftin yli ja pääsi Bruderstroomille ennenkuin Laputa oli kerinnyt kulkea suuren tien yli.