Tällä silmänräpäyksellä työnsin oven auki ja astuin sisään. Molemmat miehet hätkähtivät kuin heitä olisi ammuttu, ja Japp kalpeni niin paljon kuin hänen epäterve ihonvärinsä suinkin salli. »Mitä, mitä…» hän huohotti ja pudotti maahan kädessään olleen esineen.
Otin ylös sen ja panin tiskille. »Kas jalokiviä, mr Japp», sanoin.
»Olettepa tainnut löytää sen kaivoksen, jota minä hain. Onnittelen.»
Sanani antoivat vanhalle lurjukselle johtolangan. »Aivan oikein», hän sanoi. »Niin olen löytänyt, tai oikeammin tämä ystäväni Mwanga. Hän on juuri kertonut siitä.»
Kafferilla näytti olevan paha olla. Hän nosti milloin toista milloin toista jalkaansa ja vilkuili kaihoavasti suljettuun oveen.
»Luulenpa että lähden», hän sanoi. »Voimmehan myöhemmin jatkaa.» Sanoin hänelle, että minunkin mielestäni hänellä oli aika lähteä ja avasin hänelle oven. Sitten suljin sen jälleen ja käännyin mr Jappin puoleen.
»Vai niin, tämäkö oli teidän pieni pilanne», sanoin. »Jo arvelinkin, että teillä oli jotain omituista hommaa, mutta sitä en aavistanut että te kuuluitte L.T.K:hon.»
Hän oli aivan sen näköinen kuin olisi tahtonut murhata minut. Viiden minuutin ajan hän manasi ja noitui minua niin vaihtelevasti ja kekseliäästi, etten olisi voinut uskoa sellaista hänenlaiseltaan. Ei ollut kysymys mistään L.T.K:sta, hän vakuutti, vaan todellisesta löydöstä, jonka Mwanga oli tehnyt.
»Tässä maassa», sanoin toistaen hänen omia sanojaan, »täällä voisi yhtä hyvin löytää valtameren helmiä kuin timantteja. Mutta menkää vain kernaasti minun puolestani etsimään, ehkäpä löydätte joitakin granaatteja.»
Hän koetti voittaa vihansa ja antautui nyt toiselle tielle. »Kuinka paljon haluatte pitääksenne suunne kiinni? Minä teen teistä rikkaan miehen, jos pidätte yhtä minun kanssani.» Ja senjälkeen hän teki minulle tarjouksia, jotka osoittivat, kuinka tavattomasti hän oli ansainnut tällä kaupalla.
En jaksanut olla tarttumatta häntä kauluksesta. »Te vanha kadotettu roisto», karjuin hänelle, »jos te vielä kerrankin uskallatte hengäistäkään minulle jotain tuollaista, niin sidon teidät kuin härän ja lähetän Pietersdorpiin.»