Minulla oli jo Jappin nimi kielellä, mutta nielaisin sen muistaessani lupaukseni. »Erään nimen voin mainita», sanoin, »pieni likaisenkeltainen portugalilainen, jonka nimi on Henriques tai Hendricks. Hän ajoi tästä ohitse toissapäivänä.»
Kapteeni Arcoll nauroi äänettömästi. »Panitteko merkille, että hänen seurassaan olleella kafferilla oli mukanaan satulapussi? Hän kuului minun joukkooni. Henriques saisi halvauksen, jos hän saisi tietää, mitä noissa pusseissa on. Ne sisältävät yhden vaatekerroistani ja eräitä muita pikkutavaroita. Henriquesin omat tavarat ovat jossain kuopassa muualla. Eikö olekin mukavaa lähettää tavaroitaan etukäteen, vai kuinka? Ne odottavat minua eräällä sovitulla paikalla.» Ja kapteeni Arcoll nauroi jälleen. Mutta sitten hän taas sai vakavan ilmeen ja jatkoi kysymyksiään.
»Siis kapina, johon varat on hankittu timanteilla, ja Henriques välittäjänä. Hyvä! Mutta kuka on johtaja ja mikä on syynä nousuun?»
»Mitään varmaa en tiedä tämän enempää, mutta olen arvaillut yhtä ja toista.»
»Antakaapa kuulua, mitä olette arvaillut», hän sanoi ja puhalteli hienoja savurenkaita piipustaan.
»Luulen, että todellinen päähenkilö on eräs musta pappi, joka kutsuu itseään John Laputaksi.»
Mutta nyt hätkähti kapteeni Arcoll miltei ylös tuolistaan. »Kuinka ihmeessä olette sen voinut saada selville! Kertokaa nopeaan, mr Crawfurd, kaikki, sillä tämä on kaikkein tärkeintä.»
Alusta pitäen rupesin nyt kertomaan, mitä oli tapahtunut Kirkcaplen rannalla, kuinka sitten olin nähnyt hänet laivalla, hänen keskustelustaan Henriquesin kanssa Blaauwildebeestefonteinista, hänen kiireellisestä poistumisestaan Durbanista j.n.e.
Kapteeni Arcoll kuunteli tarkoin ja kun mainitsin Durbanin, hän naurahti. »Meillä molemmilla on ollut samat harrastukset ja vähältä on pitänyt, ettemme ole törmänneet yhteen. Luulin jo tuona iltana Durbanissa, että minulla oli ystäväni Laputa käsissäni, mutta olin asiastani liian varma, ja niin hän luikerteli aivan sormieni lomitse. Tiedättekö, mr Crawfurd, te olette ollut oikeilla jäljillä jo paljon ennen minua. Koska sanoittekaan nähneenne hänet harjoittamassa noituuttaan? Seitsemän vuotta sitten! Siinä tapauksessa olette te ensimmäinen ihminen, joka on tiennyt, mitä Hänen Korkea-arvoisuutensa John Laputa on todella nahkaansa kätkenyt. Jo seitsemän vuotta sitten te tiesitte, mistä minä vasta viime vuonna pääsin perille.»
»Niin, tässä on kertomukseni», sanoin. »Kapinasta en tiedä sen enempää, mutta yhden asian voin vielä lisätä. Kaffereilla on joku pyhä paikka, ja minä olen saanut selville, missä se on.» Kerroin lyhyesti seikkailuni Rooirandissa.