»Olisi viisaampaa, jos lähtisitte jo tänä iltana», hän sanoi uhkan vivahdus äänessään:
»Ei, sitä en voi tehdä», sanoin ja aloin laulaa erästä renkutusta:
»Kotona on kyllä hyvä, hei, mut kotiin ei mennä yöllä, ei!»
Laputa kohautti hartioitaan, kiipesi Colinin yli joka pyristeli itseään ylös, ja meni ulos. Kaksi minuuttia myöhemmin kun katsoin ikkunasta, oli hän jo hävinnyt.
IX.
KAUPPAPUOTI UMVELOSISSA.
Istuuduin tuolille ja ajattelin tilannetta. Laputa oli mennyt, mutta palaisi ennemmin tai myöhemmin Henriquesin kanssa. Jos halusin elää seuraavaan päivään, täytyi minun voida saada heidät molemmat vakuutetuiksi vaarattomuudestani. Laputalla ei luultavasti ollut mitään epäilyksiä asiasta, mutta Henriques tuntisi varmasti entisen matkatoverinsa, eikä minulla ollut minkäänlaista halua antaa tuon keltaisen roiston tutkia luonnettani. Vain yksi keino oli olemassa, — minun täytyisi teeskennellä olevani sikahumalassa. Koko talossa ei ollut tippaakaan väkijuomia, mutta löysin lopuksi tyhjän whiskypullon, joka oli puolillaan denaturoitua spriitä, ja sen avulla minun onnistui täyttää huone huonon whiskyn hajulla. Muuhun nähden oli minun pakostakin luotettava vaatimattomiin näyttelijälahjoihini.
Edellyttäen, että välttäisin heidän epäluulonsa, oli minun löydettävä sopiva paikka kuunnellakseni heidän neuvotteluaan, joka tulisi tapahtumaan varastohuoneessa. Mutta se ei ollut helppoa. Ainoastaan huoneen katossa oli yksi ikkuna ja oven he tietysti sulkisivat huolellisesti. Voisinhan tosin piiloutua huoneessa olevien tynnörien taakse, mutta, paitsi että he varmasti tutkisivat huoneen joka nurkan ennen neuvotteluaan, oli aivan varmaa, että he haluaisivat olla varmoja minun olostani talon toisessa päässä.
Äkkiä muistin sitten itse puodin alla olevan kellarin. Sinne pääsi nostettavan luukun kautta myymäläpöydän takaa ja varastohuoneessa oli toinen samanlainen luukku. Olin tosin unohtanut millä kohtaa jälkimmäinen oli, mutta toivoin, että se olisi juuri tyhjien tynnörien alla. Suljin ulko-oven, nostin luukkua ja hyppäsin alas kellariin, joka oli tilapäisesti pohjattu vihreillä tiileillä. Valaisten tietä tulitikulla minä konttasin toisen luukun luo ja koetin nostaa sitä. Se ei liikahtanut, mistä arvasin, että sen päällä oli tynnöreitä tai muuta tavaraa. Senvuoksi menin varastohuoneeseen ja huomasinkin, että raskas tavaralaatikko oli luukun toisen puoliskon päällä. Työnsin sen syrjään ja kohotin luukkua hiukan verran raolleen, jotta voisin kuunnella sen kautta ja järjestin sitten kaikenlaista romua luukun päälle, niin ettei kukaan voisi aavistaakaan sen olemassaoloa. Kun arvelin, että liittoutuneilla pitäisi olla jotain istuinta työnsin pari laatikkoa hieman etualalle, jotta he eivät rupeaisi liiaksi penkomaan huonetta.
Kun kaikki oli selvää, palasin puotiin ja alotin uudelleen pukeutumiseni. Jo kellarissa olin tullut aika likaiseksi ja nyt ryvetin kasvojani vielä lisäksi. Tukkani oli sangen pitkä ja kun nyt työnsin sormeni sen läpi oli se kukonheltan näköinen. Sitten jaoin spriin ympäri huonetta niin että haju varmasti tuntuisi. Osan sitä poltin, osan kaasin myymäläpöydälle, huuhdoin käteni siinä ja liotin vaatteitanikin. Viidessä minuutissa olin saanut huoneen haisemaan kamalammin kuin pahin kyläkapakka. Otin vielä kauluksen pois, ja kun nyt katsoin peiliin, näin siinä rentun perikuvan, joka olisi sopinut erinomaisesti lauantai-iltana kapakkaa koristamaan.