Aurinko oli jo ehtinyt laskea, mutta en huolinut sytyttää valoa. Oli täysikuun aika — Laputa oli varmaan juuri senvuoksi valinnut tämän yön — ja tunnin kuluttua tulisi se valaisemaan maailmaa loihdutulla hohteellaan. Minuutin minuutin jälkeen istuin myymäpöydällä ja odotin. Tunnustan, että odotusaika koetteli aika tavalla rohkeuttani. Hommailuni aikaisemmin olivat poistaneet hermostuneisuuden, mutta toimettomuus pani minut jälleen pelkäämään. Pitihän Laputalla tänä yönä olla vielä tarpeeksi puuhaa viipyäkseen näin kauan.
Ponyni oli pienessä vajassa, jonka olimme rakentaneet vastapäätä puotia. Saatoin kuulla sen tömistelevän ja pärskyttelevän, kovempaa kuin sammakot jaksoivat kurnuttaa Labongon rannassa. Mutta nyt tunkeutui toinen ääni korviini — kavioiden kapsetta ja ohjasten läiskettä. Hetkeksi se lakkasi kuulumasta, mutta sitten kuulin jo puhetta. Ratsastajat olivat sitoneet hevosensa erääseen puuhun ja tulivat nyt käyden lähemmä.
Ojennuin tiskille tyhjä whiskypullo toisessa kädessä, ja silmät kiinnitettyinä ovenrakoon, josta tummansininen hämärä tunkeutui sisään. Rako pimeni kun kaksi miestä katsoi siitä sisälle. Colin murisi myymäpöydän alla, mutta pidin sitä tiukasti kiinni niskasta.
»Halloo», minä sanoin, »eikö siellä olekin musta ystäväni? Pahuksen ikävää, mutta whisky on lopussa. Tyhjä, kuten näette, vaikka kuinka kuristaisi», ja typerästi nauraen käänsin pullon ylösalaisin.
Laputa sanoi jotain mitä en ymmärtänyt. Henriques naurahti ilkeästi.
»On parasta, että teemme hänet äänettömäksi», hän sanoi. He tuntuivat väittelevän ja Laputa selvisi voittajana. Ovi sulkeutui, ja avain jonka olin jättänyt oveen, väännettiin kiinni.
Odotin viisi minuuttia antaakseni heille aikaa mennä varastohuoneeseen alottamaan neuvottelun. Sitten avasin luukun, laskeuduin varovasti kellariin ja ryömin toiseen päähän. Heikko valojuova näkyi raollaan olevasta luukusta. Järjestin itselleni korokkeen kellarin permannolle jääneistä tiilistä, niin että näin suoraan raosta huoneeseen. Saatoin nähdä, että molemmat miehet istuivat juuri niillä laatikoilla, jotka olin varannut heille. Heidän välissään oli lyhty ja Henriquesillä oli pullo, mistä hän silloin tällöin otti kulauksia.
Hän otti nyt esiin jotain ja näytti sitä toiselle.
»Sotasaalista», hän sanoi. Olen antanut Sikitolan väen avata tulen. He tarvitsivat sitä päästäkseen innostumaan. Nyt he ovat yhtä kiihkeitä kuin umboonit.»
Laputa teki jonkin kysymyksen.