Hän istuutui viereeni ja nauroi hiljaa. »Vai niin, te kuulitte minun kertomukseni. Te olette reima poika, herra kauppamies, mutta ette kuitenkaan tarpeeksi. Ettekö usko minun voivan näytellä yhtä hyvin osaani kuin te omaanne?» Ja sitten hän taivutti keltaiset kasvonsa aivan lähelleni.
Luonnollisesti ymmärsin mitä hän tarkoitti. Enkä uskonut häntä hetkeäkään, mutta älysin käyttää aikaa hyväkseni.
»Tahdotteko todella uskotella minulle, että te ette ole murhannut hollantilaisia ja että te ette muka olisi aikonut tappaa minua?»
»Tahdon saada teidät uskomaan, etten ole mikään pöllöpää», hän vastasi ja sytytti uuden savukkeen.
»Nähkääs, herra kauppamies, olen valkoinen ja valkoisten edut ovat minun etujani. Minkä vuoksi luulette minun oikeastaan olevan täällä? Yksinkertaisesti senvuoksi, että olen ainoa mies koko Afrikassa, jolla oli kylliksi rohkeutta ottaakseen selvää tästä asiasta. Olen täällä nitistääkseni Laputan ja niin tulen tekemäänkin, sen lupaan.»
En ollut valmistautunut tällaiseen uskomattomaan julkeuteen. Tiesin, että hänen jokainen sanansa oli valhetta, mutta mies tyrmistytti minua, ja halusin kuulla enemmän.
»Otaksun teidän tietävän, kuinka teidän tulee käymään», hän jatkoi ja napautti tuhkan savukkeestaan. »Huomenna Inandan Kraalissa, kun valan aika on mennyt umpeen, tulette saamaan esimakua kafferien tavoista. Ei kuolemaa, rakas ystävä, se olisi liian yksinkertaista — ei, vaan hidas vitkallinen kidutus. Olette tunkeutunut heidän pyhäkköönsä ja teidät uhrataan Laputan jumalalle. Olen jo ennen nähnyt alkuasukkaitten kidutustapoja, ja vakuutan, että teidän oma äitinne kääntyisi teistä inhoten pois sittenkun olette saanut läpikäydä ne.»
Vaikenin, vaikka sisässäni kulki kauhun väristys.
»No niin», Henriques alotti jälleen, »asianne on sangen huono, mutta ehkäpä voin auttaa teitä. Mitä sanotte siitä, herra kauppamies, jos pelastan teidät elämään? Olette tässä kuin lintu häkissä voimatta mitään tehdä. Minä olen ainoa, joka voin pelastaa teidät. Ja olen myöskin halukas tekemään sen — määrätyillä ehdoilla.»
Minulla ei ollut halua kuunnella noita ehtoja, sillä saatoin sangen helposti ajatella mitä ne olivat. Viha tuota miestä kohtaan kohosi kurkkuuni saakka. Hänen viekkaissa silmissään ja julmassa suussaan luin murhaa ja petturuutta. En edes pelastuakseni kauhistuttavimmasta kuolemasta tekisi liittoa tuon roiston kanssa.