Laputa nauroi, mikä kuului ilkeältä pimeässä.
»Te olette hyvin urhoollinen, herra kauppamies, mutta olen nähnyt monen urhean miehen rohkeuden nopeasti haihtuvan sen kuoleman edessä, jonka olen ajatellut teille. Ehkäpä te vähän haluatte kuulla, millaisiin valmistuksiin on ryhdytty?»
Pehmeällä ja hiljaisella äänellä hän alkoi vihkiä minua nyt mitä julmimpien kauhujen mysteerioihin. Ensin tuskin kuulin häntä, mutta vähitellen heräsi sieluni uinailustaan. Minä kuuntelin ja veri seisahtui suonissani. Hirveimmät mielikuvituskirjailijat eivät ole keksineet vielä sellaista kuolemaa, ja vastoin tahtoani pääsi huuliltani kauhun huudahdus.
»Ahaa, asia tuntuu teistä mielenkiintoiselta», Laputa sanoi. »Voisin kertoa paljon enemmän, mutta täytyyhän teillä olla jotain jälellä omaa mielikuvitustanne varten, mutta se saakin olla hyvin vilkas», ja hän tarttui vapisevaan käteeni ja koetti suonta.
»Henriques tulee kyllä pitämään huolta, ettei todellisuus tule jäämään jälkeen kuvauksestani», hän jatkoi. »Olen nimittäin valinnut Henriquesin teidän pyöveliksenne.»
Tuo nimi saattoi järkeni kokonaan kirkastumaan.
»Tappakaa minut», sanoin, »mutta oikeuden nimessä tappakaa myös
Henriques. Jos olisitte oikeudenmukainen, antaisitte minun mennä
paistamaan tuon portugalilaisen elävältä. Ellei minua olisi, olisi
Käärme nyt Lebombon toisella puolella Henriquesin taskussa.»
»Mutta nyt se ei ole sitä, ystäväni. Nyt sen on sensijaan varastanut eräs kauppamies, joka hyvin pian tulee toivomaan, että hän olisi saanut kuolla jo ennen syntymistään.»
Suunnitelmani alkoi jälleen viritä mielessäni. »Jos panette jotain arvoa Pappi Johanneksen kaulaketjulle, niin tekisitte viisaasti säästämällä henkeni. Miten käy koko teidän yrityksenne ilman Käärmettä? Luuletteko todella, että he seuraisivat teitä, jos he epäilisivät, että Käärme on varastettu?».
»Vai niin, te uhkaatte», Laputa sanoi varsin lempeästi. Mutta vihan puuskassa hän karjui hetken perästä: »He seuraavat minua vaikka helvettiin minun itseni takia. Hullu, luuletko että valtani on rakennettu yksinomaan tuon leikkikalun varaan? Kun sinun luusi lahoavat haudassa, hallitsen minä valtakuntaani, mahtavinta maan päällä!»