Elaine nousi vuoteestaan ja astui hänen luokseen.
"Saatte tappaa minut, jos vain haluatte. Annoitte minulle sen, mitä halusinkin. Sillä nyt olen ainakin saanut nauttia niin paljon lemmestänne. Jos olette ollut uskoton itsellenne, jos pelkäätte Ginevran moitteita, jos jostakin muusta syystä haluatte vapautua minusta, tappakaa minut nyt."
Lancelot kumartui suutelemaan häntä.
"Olkaa onnellinen, jos voitte. Mutta tämä on hyvin väärin. Siitä ei seuraa mitään hyvää."
Toinen osa
ELAINE JA GINEVRA
I
"Enkö ole ollut vieraanvarainen?" kysyi Ginevra. "Kun hän tuli, pyysin häntä jäämään tänne johonkin huoneeseen lähelle minua, ja olen ottanut asiakseni seurustella hänen kanssaan hieman joka päivä. Jos on jotakin sellaista, mitä olen jättänyt tekemättä, ilmoita minulle, jotta voisin sen täyttää. Mutta minulla on oikeus saada tietää, kuinka tämä päättyy. Tahdotko liittää hänet talouteeni ainiaaksi? Älä nyt tuskastu."
"Olet kysynyt tätä samaa ennenkin", vastasi Arthur. "Luulen hänen haluavan jäädä tänne vain niin pitkäksi aikaa, kunnes Lancelot palaa. Tunnemme hänen tarinansa — voimme yhtä hyvin auttaa häntä."
"Hän on Pelles-kuninkaan tytär", sanoi Ginevra, "ja jos olet oikeassa, haluaa hän kiihkeämmin tavata Lancelotia kuin Lancelot häntä. Siinä on kaikki, mitä tiedän."