"Se on tosi, Ginevra — etkä sinä epäile sitä sen enempää kuin minäkään.
Kaikki ovat kuulleet puhuttavan lapsesta."
"Elainen ei tarvitse jäädä tänne, jos Lancelot ei rakasta häntä", sanoi Ginevra. "Mutta jos Lancelot rakastaa, ei taas hänenkään ole pakko jäädä."
"Mitä tarkoitat?"
"Pitääkö minun selittää se yksitavuisilla sanoilla?" sanoi Ginevra.
"Jos Lancelot rakastaa häntä, menevät he naimisiin. Ja jos he menevät
naimisiin, vie Lancelot hänet mukanaan omaan maahansa tai Elaine vie
Lancelotin mukanaan Gorbiniin. He eivät halua jäädä tänne asumaan."
"En ollut ajatellut sitä", vastasi Arthur. "Näyttäisi kummalliselta, jos Lancelot asettuisi asumaan muualle."
"Meidän pitää tottua siihen", sanoi Ginevra.
Arthur liikahteli levottomasti, nousi seisaalle, katseli ulos ikkunasta, kääntyi äkkiä ja katsahti vaimoonsa. Ginevra piti silmällä kaikkia hänen liikkeitään ja kohtasi hänen katseensa järkkymättä.
"Onko mitään muuta, mitä haluat pyytää minulta?"
"Jos sinulla on jotakin tärkeätä tehtävää, poistun huoneestasi nyt", vastasi Arthur, "ja mehän voimme jolloinkin muulloin, kun sinulla on aikaa, keskustella tästä jälleen."
"Lopeta se nyt", sanoi Ginevra. "Olen saanut tarpeekseni siitä."