"Vaikka asia olisikin niin, en ymmärrä, miksi olet vihoissasi
Elainelle. Hänellä ei näytä olevan minkäänlaista halua matkia minua."
"Tuo nainen on valmis turmelemaan hänen elämänsä."
"Luulin sitä jo turmeltuneeksi. Miksi et salli Elainen nauttia lopusta rauhassa?"
"Hän saa nauttia siitä missä tahansa haluaa", vastasi Ginevra, "paitsi minun talossani".
Arthur ei vastannut heti. Hän katsoi vaimoonsa monta kertaa kuin olisi aikonut vastata, mutta Ginevra ei kohottanut katsettaan lattiasta.
"Minussa on enemmän harrastusta sinuun ja itseeni", sanoi Arthur, "kuin
Lancelotiin ja tuohon naiseen".
"Niinkö?" sanoi Ginevra.
"Niin juuri", vastasi Arthur. "Jos puhut kuten nyt olet puhunut, en kummastele lainkaan, että hovissamme tapahtuu häväistysjuttuja. En tahdo väittää, että olen täydellinen. Tahdotko sinä?"
"Se, mitä ryhdyit tekemään, oli jonkunlainen vaatimus, Maailma toivoi sinun jatkavan sitä."
"Jatkavan mitä?"