"Pulma olisi silti olemassa, vaikka tekisin mitä tahansa", sanoi Arthur. "Kun maa on villi, kuten tämä minunkin maani alussa, täytyy ihmisten taistella hengestään ainakin nälkää, ellei vihollista vastaan naiset ovat tyytyväisiä silloin kunhan heillä vain on hyvä suojelija ja elättäjä. Mutta kun asiat on saatu kuntoon, vaativat he, että heidän miehensä pitää tehdä heidät onnellisiksi. Se on jo paljon pyydetty."
"Se tuntuu paljolta, kun sitä pyydetään mieheltä", sanoi Ginevra.
Arthur nousi seisaalleen poistuakseen.
"Mitä siitä nyt arvelet? Lähetänkö Lancelotin keskustelemaan kanssasi siitä lopullisesti? Häntä odotetaan huomenna."
"Ei ollenkaan! Miksi minun pitäisi keskustella siitä lopullisesti hänen kanssaan? Lähetä hänet laittoman vaimonsa luo. Et kertonut minulle, että hän tulee takaisin niin pian."
"Et antanut minulle tilaisuutta siihen. Kun tulin tähän huoneeseen, vaadit heti, että lähettäisin Elainen pois tänään iltapäivällä. Pyysin, että hän saisi oleskella täällä Lancelotin paluuseen saakka. Ellet olisi niin kiivas, Ginevra, niin —"
"Hän lähtee siis huomenna?"
"Epäilen, tokko kummassakaan vai molemmissa on halua lähteä sillä hetkellä, kun Lancelot kohtaa hänet. Enkä lupaa lähettää Lancelotia hänen luokseen, kuten pyydät. Sallin heidän kohdata toisensa luonnollisesti."
"En tunne lainkaan olleeni kiivas", sanoi Ginevra. "Tiedän täsmälleen, kuinka siinä käy."