Kun Lancelot tuli takaisin, vaihtoi hän muutamia sanoja Arthurin kanssa ja lähti sitten hakemaan Ginevraa. Elaine käveli penkereellä, jonka poikki hänen oli mentävä päästäkseen Ginevran torniin. Kun Lancelot näki hänet, pysähtyi hän kuin lävistettynä.
"Näytätte hämmästyvän tavatessanne minut", sanoi Elaine. "Toivon sen tapahtuneen ilosta."
"En voinut aavistaakaan teidän olevan täällä", vastasi Lancelot.
Elaine hymyili hänelle.
"En ole kuullut teistä mitään pitkiin aikoihin", sanoi Lancelot.
"En minäkään ole kuullut teistä", vastasi Elaine, "en kertaakaan".
Lancelot ei vastannut.
"Saitteko viestini — niin kauan kun lähetin niitä?"
"Kyllä", vastasi Lancelot.
"Silloin tiedätte, että minulla on poika. En sano, että meillä on. Ette ole koskaan tullut katsomaan häntä."