"Minähän tulen aina tähän aikaan", vastasi Arthur. "Olen iloinen, että kaipasit minua enemmän kuin tavallisesti."
"En enempää kuin tavallisesti, Arthur."
"No niin — saamme kai olla kahden kesken. Olen iloinen, että ikävöit minua."
"Ikävöin aina sinua", vastasi Ginevra, "vaikka en ole aina todennutkaan sitä näin selvästi".
"Et suinkaan ole jälleen sairas, vai mitä?"
"En ole koskaan ollut tämän terveempi."
Arthur istuutui hänen lähelleen.
"Vedä tuolisi tänne — voimme molemmat ihailla tuota ihmeellistä valaistusta."
Kun tuolit oli sijoitettu vierekkäin, tarttui Ginevra Arthurin käteen päästämättä sitä irti.
"Olen ajatellut kaikki valmiiksi, Arthur."