"Olen hyvin typerä. En käsitä heidän menettävän mitään."
"Herrainen aika, he ehkä tuntevat olevansa luodut toisilleen, ja näyttääkin siltä kuin he olisivat. Mutta sitten, mitä varten kuningas Mark luotiin? Iseult on hänen vaimonsa kaikissa tapauksissa. Eivätkä he sitäpaitsi voi koskaan saada lapsia."
"Haluavatko he niitä?"
"En voi kuvitella, ettei ihminen rakastuttuaan halua niitä", vastasi
Lancelot.
"Ettekö voi kuvitella sellaista mistään ylevistä rakastavaisista?" kysyi Elaine.
"En kestään."
Nyt oli Elainen vuoro tuijottaa häneen — niin tiukasti, että Lancelotin oli pakko katsoa syrjään ja vedota Elainen isään.
"Eikö asia olekin niin, kuningas Pelles?"
Kuningas nousi.
"Epäilemättä — tietysti se on niin. Kutsummeko mestarilaulajan laulamaan meille, ritari Lancelot? Vai siirrymmekö tuon ikkunan luo huvittelemaan? Keskustelut tässä talossa eivät ole syvällisiä, mutta mestarilaulajassakaan ei juuri ole kehumisen varaa. Kaipaamme täällä hovin etuoikeuksia."