"Ellemme silloin kuule sinusta mitään", sanoi Lancelot, "tulee joku meistä sinne ottamaan selville, onko jokin mennyt vinoon".
"Teidän ei tarvitse — älkää tulko", sanoi Galahad. "Voin ehkä myöhästyä, mutta koetan lähettää sanan."
"Mutta sinun pitää palata selostamaan. Kuningas toivoo sitä."
Galahad oli jälleen vaiti. Lancelot tarttui suitsiin ja katsoi poikaansa.
"Mikä sinua vaivaa, Galahad?"
"En voi kertoa sitä täällä. Eikä sitäpaitsi kannata kertoa sinulle ollenkaan. Senvuoksi aioinkin poistua sanomatta — nyt en voisi puhella kanssasi luonnollisesti."
Lancelotin käsi irtautui suitsista. He katselivat toisiaan hetkisen.
"Satuloin hevoseni ja ratsastan kanssasi jonkun matkaa", sanoi Lancelot.
He ratsastivat kaupungin läpi puhumatta sanaakaan. Kun he saapuivat maaseudulle hillitsi Lancelot hevosensa kävelemään.
"Sano nyt minulle, ennenkuin eroamme", sanoi hän, "mikä sinun mieltäsi painaa".