"Miksi et? Hän ei tiedä, kuka se nainen on."
"Etkö kertonut hänelle?"
"Tiedät, etten olisi voinut. Sanoin hänelle vain, että huhu on tosi, mitä minuun tulee."
"Mille kannalle hän asettui, Lancelot?"
"Hän kuunteli minua niin kauan kuin sieti, menetti sitten malttinsa ja sanoi mielipiteensä minusta — tai oikeastaan päinvastoin minä menetin malttini ja jätin hänet tielle. Ginevra, sinä olet tehnyt hänestä nenäkkään veitikan."
"Hän ei ole niin järkevä kuin sinä ja minä — enkä minä sitä haluakaan.
Mitä sanoit hänelle, Lancelot?"
"Sanoin hänelle, että rakkauteni hänen äitiinsä oli syntiä mutta että rakkauteni tähän toiseen naiseen — sinuun — on päähyveeni."
"Hän ei luultavasti käsittänyt erotusta", sanoi Ginevra.
"Lopuksi", lisäsi Lancelot, "koetin saada hänet ymmärtämään, että kaikissa miesten ja naisten välisissä hellissä suhteissa on jotakin, mitä hän tyhmässä varmuudessaan sanoisi alhaiseksi."
"En ymmärrä, kuinka tämä tieto voisi auttaa häntä."