"Se voisi opettaa hänelle jotakin elämästä, siis aiheesta, jonka tuntemisessa hän vielä nykyään on lapsen kannalla. Kun ensin puhuit unelmistamme, Ginevra, ihmeellistä uraa tarkoittavista unelmistamme, luulin sinun tarkoittavan haavetta siitä, mitä mahdollisesti voisi tehdä. Sellaiset unelmat ovat tervettä järkeä. Mutta se, mitä silloin tarkoitit, on nyt selvää — olet onnistunut siinä Galahadiin nähden — tahdoit ahtaa aivoni täyteen sellaisia aatteita, joita ei voi toteuttaa."
"Eikö?"
"Ei! Ne eivät sovi tähän nykyiseen maailmaan. Olet lähettänyt pojan hakemaan sellaista hyvyyttä, jota löytää vain taivaasta."
"Ei siis mitään pahaa", sanoi Ginevra.
"Mutta sitä ei ole olemassa täällä. Sellaiselle hyvyydelle, jonka hän ehkä huomaisi, olet tehnyt hänet sokeaksi ja tietysti pahuudellekin yhtä hyvin."
"Sitä en ymmärrä", sanoi Ginevra.
"No niin, kun hän kysyi minulta, olinko jonkun naisen rakastaja, vastasin hänelle myöntävästi. Siinä oli hieman hyvettä, eikö ollutkin? Ja kieltäydyin vetämästä sinua mukaan. Eikö se mielestäsi ollut säädyllistä? Mutta hän ei suonut minulle vähääkään kunniaa suoruudestani tai jalomielisyydestäni. Sitä ilkeää henkilöä, joka kertoi hänelle hänen äidistään, ja toista, joka usutti hänet tämän toisen tarinan kimppuun — heitä minä uskon hänen pikemminkin ihailevan senvuoksi, että he kertoivat hänelle pelkkää totta. Se on melko ikävää."
"Lancelot, jos menet naimisiin Elainen kanssa, en ole mustasukkainen. Kuta enemmän sitä ajattelen, sitä sopivammalta ratkaisulta se tuntuu. Silloin voit mennä Galahadin luo ja myöntää hänen olleen oikeassa — hänen arvostelunsa tehosi sinuun ja senvuoksi olet korjannut vanhan erehdyksesi."
"Ja luopunut toisesta naisesta."
"Se tapahtui silloin pakosta."