"Miksi emme haluaisi väitellä? Jos on olemassa jokin syy, jonka perusteella voit kohdella minua kuin koiraa kuninkaan pöydässä, niin ilmoita se minulle. Se on joko valetta tai sitä ei ole olemassakaan. Olen tottunut vihaasi, Ginevra, mutta tavallisesti olen tiennyt syyn siihen."
"Ja tiedät nytkin."
"Enkä tiedä."
Kuningatar otti ompeluksensa pöydältä ja käveli huoneen toiselle puolelle.
"Suot kai minulle anteeksi selkäni?" sanoi hän. "Valaistus on parempi täällä, ja minun täytyy jatkaa työtäni."
Lancelot odotti, mutta Ginevra ei ollut tietävinäänkään hänen olemassaolostaan. Hän otaksui kuluneen ainakin tunnin ja ihmetteli, mitä sanottaisiin, jos joku sattuisi tulemaan huoneeseen ja tapaisi heidät valvomassa näin epätavallisella hetkellä. Jos siten joutuisi toisten pilkattavaksi —
Hän nousi seisaalle mielenosoituksellisesti ja käveli ovea kohti.
"Hyvästi", sanoi kuningatar. "Näissä olosuhteissa sinun pitää asettua sinne. Jos minun pöydässäni ateriat tuntuvat sinusta vastenmielisiltä, johtuu se ehkä tunnonvaivoista, kun olet niin paljon poissa vaimosi luota."
"Onko tämä jonkinlaista pilaa?" kysyi Lancelot.
Kuningatar ponnahti seisaalle ja kääntyi häneen päin.