"Siinä ei siis mielestänne ole mitään väärää, että kuningatar rakastaa
Lancelotia?"
"Vaikka en vielä olekaan nähnyt Lancelotia, kuten kerroin teille, otaksun kuitenkin, ettei Ginevra ole erehtynyt."
"Minun on parasta lähteä pois", sanoi Bromel. "Emme nähtävästi pääse yksimielisyyteen, vaan voimme ehkä menettää maitiimme."
"Ehkä olette oikeassa", sanoi Elaine. "Kun tulette jälleen, ritari
Bromel, muistakaa, että asia on ratkaistu."
"Asiasta on tuskin vielä alettu keskustellakaan"; vastasi Bromel. "Aion mennä naimisiin kanssanne."
"Varokaa tuota portaiden tiukkaa mutkaa mennessänne alakertaan!" sanoi
Elaine. "Kivi on kulunut ja liukas."
Viiriäiskoirakin tuli portaiden yläpäähän ja seisoi Elainen vieressä.
III
Kuningas Pelles oli ylpeä mies, mutta Lancelotia kohtaan hän osasi käyttäytyä oikein. Linna oli poikkeuksellisessa kunnossa, kun tämä kuuluisa ritari ratsasti pihalle. Hän tuli sinne Arthurin asioissa. He taluttivat hänen hevosensa pois, auttoivat häntä varustusten riisumisessa ja opastivat hänet hallin nurkkaan, missä hän ja hänen isäntänsä saattoivat puhella vapaasti. Kun Arthur lähetti Lancelotin viemään viestejä, supistui väittely hyvin vähään, mutta Pelles pitkitti neuvottelua illansuuhun saakka, jolloin palvelijat toivat sinne kynttilöitä ja järjestivät huoneen illallista varten.
"Tyttäreni, joka toimii emäntänä pöydässäni", sanoi kuningas Pelles, "tulee tänne heti. Ellei teillä ole mitään sitä vastaan, odotamme häntä."