"Tyttärennekö?" kysyi Lancelot. "Olette onnellinen. Hän on siis tarpeeksi vanha hallitsemaan taloanne?"
"Hän toimii emäntänä pöydässä", sanoi Pelles. "Hän on vain kaksikymmenvuotias, toisissa asioissa nuori, mutta toisissa taas liian vanha. Toivoisin tietäväni, mitä hänelle tekisin. Hänen äitinsä kuoli neljä vuotta sitten. Elaine ajattelee liian paljon."
"Elaine! Kaunis nimi!"
"Se kelpaa kyllä", sanoi kuningas.
"Ja hänkö ajattelee liikaa?"
"Hän ei halua mennä naimisiin. Sallisin hänen itsensä valita miehen itselleen, mutta hän sanoo, että koko aviosääty, kun sitä tarkastellaan järkevästi, on epämiellyttävä."
"Hän tahtoo ehkä mennä nunnaluostariin", sanoi Lancelot.
"Olen ehdottanut sitäkin, mutta hän sanoo, ettei hänen luonteensa sovi hengelliseen elämään, ja minäkin epäilen samaa. Pidän hänestä äärettömästi, mutta hän on hankala lapsi."
"Näin hyvin varustetussa kodissa", sanoi Lancelot, "on hänellä vähän tehtävää. Ehkä hänen on pakko ajatella jonkun paremman tehtävän puutteessa."
"Ah, en tiedä sitä!" sanoi Pelles. "Täällä tapahtuu paljon kaikenlaista, ja minä jaan niin paljon siitä hänen kanssaan kuin hän suinkin vain sallii. Me metsästelemme metsästyskautena ja vien hänet useimpiin turnajaisiin. Hän oli viime vuonna läsnä niissäkin, joissa tapettiin mies."